15.7.2018

Oravat neljä viikkoa

Tällä erää pelkästään kuulumisia pentuosastolta, Gigi on pitänyt vapaata agilitystä ja helteetkin ovat vaivanneet sen verran ettei harrastuskentille ole ollut asiaa. Ei siis puuduttavia selostuksia agiradoilta tässä tekstissä. ;) 

Viikon ajan on syöty ruokaa myös Nemin maitobaarin ulkopuolelta. Tiku on selvästi enemmän mieltynyt kiinteään ruokaan, Takun mielestä Tikun ruokaillessa  voi keskittyä repimään velipojan häntää tai ruokalautaselle voi tehdä näyttäviä sukelluksia... Ulkoilemassakin on jo käväisty hyvällä menestyksellä, näitä poikia ei näytä mikään uusi erityisemmin jännittävän. Deea ja Gigi toimivat mielellään pentujen leikittäjinä ja Gigi jopa antaa pentujen leikkiä lempileluillansa, joihin Nemilläkään ei ole lupa koskea. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, annan kuvien jälleen puhua puolestaan. 


Tiku

Taku terävänä

Uusia nurkkia valloittamassa

Gigin päällä on kiva telmiä

Takajalat luisui alta liukkaalla lattialla

Putkeen meno ei pelota, agilityn alkeet hallussa :D

Nukkuva nassu <3

Nappisilmä väsähti

Deea vartioi pikkuveljen unta ja odottaa,
 että leikkikaveri heräisi

Matkalla metsän reunalle

Nemi tähystää onko jälkikasvu tallella

Tiukka vartiointi pentujen touhuihin

Takun selfie! Pöö!:D 

Sulla on kuulemma synttärit tänään,
NO ONNEA!!


8.7.2018

Gigin herääminen ja pikkupoikien kolmiviikkoiskuvat

Lauantai oli varsin jännä päivä. Gigin kanssa lähdettiin toisia agilitykisojamme kohti, vuorossa olivat Keminmaan kisat 1. ja 2. luokille. Tällä kertaa jännitys ei saanut ohjaajassa niin suuria tuntemuksia aikaan kuin ensimmäisissä kisoissa, mutta pieniä perhosia vatsanpohjassa kuitenkin lenteli. Riskeistä huolimatta olin ilmoittanut Gigin kaikille kolmelle radalle ja luvattu hellekelikin hieman arvelutti. 

Päivä lähti liikkeelle hyppyradalla. Olimme miniluokan ensimmäinen koirakko ja jo pari sekuntia  sen jälkeen kun olin antanut Gigille lähtöluvan huomasin, että valeraskautta edeltänyt vauhti ei sittenkään ollut vielä palannut koiraan. Etenimme radalla kuin täit tervassa, hitaasti laukaten, tai taisi siellä raviakin tulla. Outo ympäristökin aiheutti jonkinnäköistä epävarmuutta etenemiseen. Keppien aloitus harhautui kahteen otteeseen väärältä puolelta, siitä tuli 10 virhepistettä. Lopputulokseen kerättiin lönköttelyn vuoksi myös reilu sekunti yliaikaa, mutta tulos saatiin kuitenkin ja sijoitus luokassa toiseksi. 

Pistin toivoni agilityratoihin, sillä Gigi tykkää hurjasti juuri kontaktiesteistä, keinusta, puomista ja A-esteestä ja niille mennessä se kiihdyttääkin vauhtiaan. Otin keppien aloituksen varman päälle, eikä hyppyradan töppäilyä enää toistettukaan. Kivoilla radoilla kipiteltiin molemmilla kertaa pyöreät nollat (eli juuri sitä mitä agilitykisoissa tavoitellaan), sijoituttiin kahdesti ykkössijalle ja pokattiin siis molemmilta radoilta LUVA eli luokanvaihtoon vaadittava tulos!!!! Huikeaa, jo seuraavan nollaradan jälkeen meillä on halutessamme mahdollisuus siirtyä kisaamaan 2-luokassa. Sitä seuraavaa nollaa voidaan toki joutua odottelemaan pitkäänkin, mutta vasta kahden kilpailupäivän jälkeen olen hurjan tyytyväinen Gigin aloitukseen. Treeneissä nähty vauhti kun saadaan siirrettyä kisoihin, niin tuota pirpanaa ei pidättele enää mikään muu kuin hidas ja kömpelö ohjaaja. :D 

Kotona pikkuoravat ovat muuttaneet asumaan olohuoneen keskelle. Nemi on ollut muuttoon selvästi tyytyväinen kun pääsee nyt seuraamaan muun perheen touhuja keskeisemmältä paikalta. Gigin ja Deean uteliaisuus pentuja kohtaan jatkuu kuten aiemminkin. Pojat ovat saaneet vauhtia töppötassuihinsa, oppineet ulvomaan ja kiskomaan toisiaan korvista. Todella hyödyllisiä taitoja kaikki. :D Kiinteän ruuan maistelut on aloitettu ja kuten maidonjuontikin, näyttää myös jauhelihan napostelu näiltä kavereilta sujuvan oikein reippaasti. Kolmeviikkoisista täytyy tietysti tähän lisätä myös muutama valokuva. 


Tiku näyttää ulvomisen mallia.
Onneksi kuvaan ei saa liitettyä ääntä. ;)

Tikupötkö nukkuu

Taku maastoutuu pehmolelujen joukkoon

Taku 3 viikkoa <3

Tiku 3 viikkoa <3




30.6.2018

Silmät auki ja jalat alle

Työ ja arki on pitänyt minut niin kiireisenä, että blogissa on ollut hiljaista. Kennelin sähköposteihinkaan en ole ennättänyt vastaamaan, pahoittelut viestiä lähettäneille, pyrin korjaamaan tilanteen lähiaikoina. 

Pojat täyttivät eilen kaksi viikkoa. Kuluneella viikolla molemmat avasivat silmänsä ja alkoivat liikuskella nelivedolla niin, että pulleat vatsat eivät enää osuneet maahan. Taku on löytänyt jo äänensäkin ja käyttää sitä hauskaan haukahteluun ja murahteluun. Tiku vielä ihmettelee rauhassa luomien raosta näkyvää maailmaa, se kun avasi silmänsä hieman veljeään myöhemmin. Määrätietoisen näköiset marssiaskeleet pentulaatikossa päättyvät yleensä täydelliseen pyllähtämiseen. Onhan noita veitikoita nyt jo lysti seurailla. Deea ja Gigikin käyvät pentulaatikon reunalla kurkkimassa äänteleviä pikkumarsuja. Ovat päässeet pentuja moikkaamaan, koska Nemi ei tyttöjen läsnäolosta välitä mitään, toivoo varmaan kohta saavansa niiltä hoitoapua riiviöiden kanssa.  

Kahden viikon iän kunniaksi piti tietysti ottaa pojista muutama valokuva. 

Laatikon nurkassa läheisyys lämmittää

Taku tähyilee maailmaa

Tiku luulee ehkä olevansa kirahvi

Takun sivuprofiili

Takun mielipide kuvauksista

Oravanpoikaset yhdessä <3

Tiku mietiskelee

Kuluneella viikolla on tietysti myös harrasteltu. Tiistaipäivän kuluessa päätin olla menemättä agilityepiksiin, mutta löysinkin itseni illalla hallilta. Koska jalkani ei juuri kestä juoksentelua, jätin askeleita säästääkseni mölliradan väliin ja ilmoitin Gigin pelkästään kisaavien avoimelle radalle. 

Ratapiirros epiksistä

Rata oli oikein mukava ja juuri ykkösluokan korkanneille suhteellisen haastava. Meidän suoritus päätyi hylätyksi heti toisella hypyllä, kun Gigi päätti ohjauksesta huolimatta hypätä hypyn väärästä suunnasta. Mitäs yritin sellaista ohjausta, jota ei olla vielä opeteltu... Mutta loppurata sujui kuin unelma. Vauhtia riitti, ohjausta seurattiin ja kaikki kontaktiesteet suoritettiin mallikelpoisesti. Olen niin ylpeä tuosta pikkumustasta, se näyttää lopultakin heräilevän valeraskaudestaan ja näyttää taas kuinka kivaa sillä radalla onkaan. :) 

23.6.2018

Pentuset viikon vanhoja

Pikkupoikien ensimmäinen elinviikko on vierähtänyt huolettomissa merkeissä. Nemi hoitaa pieniä rakkaudella ja pojat nauttivat ehtymättömän maitobaarin runsaasta tarjonnasta. Päivärytmi koostuu toistaiseksi vain syömisestä ja nukkumisesta vuorotellen. Painonnousu on ollut hurjaa, eivätkä missään vaiheessa kummankaan painot ole laskeneet. Syntymäpainoissahan oli eroa 9 grammaa, viikon iässä painoeroa oli 4 grammaa. Eli hyvin tasaisesti nämä veljekset kasvavatkin. Valokuvia olen silloin tällöin napannut, mutta koska pentuhuoneessa on aina melko hämärää, ei teräviä kuvia juuri ole kameraan tarttunut. 


Tiku

Taku

Taku 1 vk 1 pv

Tiku 1 vk 1 pv

Pojat lämmittelemässä <3

16.6.2018

Vuorokauden vanhat oravanpoikaset

Poikakaksikko sai heti synnyttyään työnimet Tiku ja Taku. Kovasti oravia muistuttavat väriltään nämä soopelimuksut. Minulla on ollut soopelisheltti viimeksi liki 18 vuotta sitten, joten silmä vaatii vähän totuttelua pentujen väritykseen.  Reippaita poikia nämä kyllä ovat, molemmat säntäilevät syömään heti kun Nemi menee pentulaatikkoon ja tönii niitä kuonollaan. Molemmat ovat jo nostaneet painoaan parikymmentä grammaa, mikä on todella hieno juttu. Nemi-mamma jakselee erinomaisesti ja näyttää silminnähden nauttivan olostaan vastasyntyneiden emona. :) 

Taku takana, Tiku edessä

Sama tilanne toisesta suunnasta eli järjestys päinvastoin

15.6.2018

Perjantaipallerot syntyneet

Nemi järjestikin yllätyssynnytyksen juuri kun olin ehtinyt edellisen odottelupäivityksen tehdä. Olin töissä ja sain kotoa puhelun, että Nemi tärisee, läähättää ja supistelee. Eipä siinä auttanut kuin tehdä kiireisimmät hommat loppuun ja lähteä kotiin. Nemi rauhoittui pentulaatikkoon heti kun pääsin sen luokse. Hämmentynyt nuoriso-osasto (Deea ja Gigi) kuunteli portin takana Nemin touhuja. Muutama tunti saatiin odotella pentulaatikon vierellä ennen kuin päästiin tositoimiin. 

Kello 14.17 putkahti maailmaan 253 grammaa painava, kauniilla valkoisella kauluksella varustettu soopelipoika. Nemi hoiteli pennun varmoin ottein ja kätilöapua ei juuri tarvittu. Pentu oli terhakka ja suuntasi suoraan maitobaarin ääreen, tätä nuorta herraa ei tarvinnut syöntihommissa avustaa. Kello 14.58 syntyi toinen soopelivauva, ohuella valkoisella kauluksella koristettu poika tämäkin. Painoa pennulla oli 244 grammaa eli todella tasainen pari. Reipas nuorimies suuntasi myös omin avuin maitohanojen ääreen eikä huolinut hommaan avustusta. Parhaimmista takanisistä jopa hieman taisteltiin velipojan kanssa, vaikka olisihan tuolla paikkoja mistä valita. :D 

Minun hommakseni jäi enää pentulaatikon siivous ja Nemin käyttäminen pesulla. Sitten Nemi ottikin taas homman haltuun ja pentulaatikko hiljeni. Kasvattajalle tällainen omatoiminen ja huolehtiva äitikoira on korvaamaton, huolettomia viikkoja on tulossa jos kaikki sujuu hyvin.

"Tiku ja Taku"

Loputonta odotusta

Pentulaatikossa ei vielä ole asukkaita. Malttamattomana odotellaan milloin Nemin synnytys alkaisi, mutta vielä ei ole mitään tapahtunut. Lämpöjä mittaillaan tiuhaan tahtiin, jotta saataisiin lämpöpiikki kiinni. Nemi jakselee oikein mainiosti, ei tunnu pari pentua juuri sen oloa vaikeuttavan. Saapa nähdä venyttääkö Nemi synnytyksen jopa viikonlopulle. Infoa luvassa kunhan pennut saadaan maailmaan. 😊


P.S. Uudelleenjulkaisin liki kahden vuoden takaisen blogipäivityksen Nemin ensimmäisten pentujen syntymästä. Sieltä voi käydä fiilistelemässä pikkupirpanoiden ensihetkiä. 


Nemi nautiskelee olostaan ilman kiirettä synnyttämään

9.6.2018

Hyppy tuntemattomaan

Nemin vatsa voi pienestä koostaan huolimatta pulleasti ja pennut myllertävät massussa iloisesti niin kovaa, että niiden liikkeet näkyvät myös ulospäin. Lämmönmittaus on jo aloitettu jotta voitaisiin ennakoida tulevaa synnytyksen ajankohtaa. Eiköhän alkuviikosta jo jotain tapahdu. :) Loppu tästä blogitekstistä onkin seikkaperäistä selostusta agilityhommista, joten tässä oli kaikki tiineyskuvioista tällä erää. 

Gigin kanssa otettiin tiistaina yhdessä suuri hyppy eteenpäin agilityn saralla osallistumalla virallisiin agilitykisoihin. Meille molemmille kisat olivat ensimmäiset, joten jännitystä riitti. Gigi on hieman "tuulella käyvä" harrastuskaveri, varsinkin nyt juoksujen jälkeen se on käyttäytynyt radalla varsin kummallisesti. Kisat olivat meille tuntemattomalla ulkokentällä, joten jännitin Gigin suhtautumista vieraaseen ympäristöön, outoihin esteisiin, yleisöön, tuuliseen säähän, siis oikeastaan ihan kaikkeen. Tutussa ja turvallisessa treenihallissa olisi ollut mukava aloittaa kisaura, mutta sellaista mahdollisuutta ei nyt ollut tarjolla. 

Olin ilmoittautunut sekä agility- että hyppyradalle. Agilityrata oli ensimmäisenä ja koska pikkuminejä ei ollut ilmoittautunut kisoihin lainkaan, minit aloittivat. Gigi sattui olemaan lähtövuorossa toisena, joten edellisistä suorituksista en voinut ottaa mallia lainkaan. Omalta osaltani jännitin ehkä eniten radan muistamista, mutta kuten minulle oli ennakkoon kerrottu, oli tuokin ykkösluokan rata estejärjestykseltään melko looginen. Pari kinkkistä kohtaa siellä kuitenkin oli. Heti neljännellä esteellä (hyppy) Gigi oli ajautumassa ohi, joten siitä viisi virhepistettä. Kentän reunalla päivystävät ratahenkilöt kiinnostivat Kiikistä siinä määrin, että heitä piti kesken radan käydä moikkaamassa. Muu osuus radasta sujui mallikkaasti, kunnes A:n jälkeen käännyttiin tiukassa kulmassa kepeille. Kepit olivat kentällä aivan yleisön puoleisessa reunassa. Oma virheeni oli tehdä puolenvaihto tuohon väliin, koska ajattelin Gigin häiriintyvän yleisöstä vähemmän mikäli olisin keppien ja yleisön välissä. Aloitus meni pariin kertaan väärältä puolen ja hylsyhän siitä sitten tuli. Ilman tuota keppisähläystä oltaisiin saatu hieno tulos, mutta ensikokemuksena hyvä näinkin. 


Vauhdilla putkeen

Hyppyradan aloitushyppy


Hyppyradalla nuo arveluttavat kepit olivat edelleen samassa paikassa, mutta niille lähestyminen oli vähintäänkin yhtä hankalasta kulmasta. Gigi meni jälleen väärältä puolelta, mutta sain korjattua lähdön oikeaksi heti uusintayrityksellä. Yksi hyppy meni jälleen ohi ja Gigi pysähtyi riman taakse. Rimat olivat muuten minien maksimikorkeudella, 30 sentissä. Jännitti, onnistuuko hyppy täysin ilman vauhtia korkean riman takaa. No onnistui, mutta siitä alkoi kentän hajujen tutkiminen. Kovalla työllä sain houkuteltua kakaran jatkamaan matkaa, mutta aikaahan tuossa tuhlaantui hurjasti. Tämän hyppyradan tulos siis virhepisteet 10 ja yliaikaa n. 12 sekuntia. Sijoitus luokassa 3., joten päästiin noutamaan ensimmäisistä kisoista pokaali muistoksi. Hieman jäi kaivelemaan se, että toiseksi sijoittuneella oli virhepisteitä 15, joten ilman tuota maan haistelua ja normaalivauhdilla edettyään Gigi olisi ollut toinen. Sen verran herkkä neiti on kyseessä, ettei sitä voi kovasti kentällä käskyttää jos haluaa että se vielä tekee loppuradalla yhteistyötä. 


Onnistunut keppisuoritus menossa

Tulos ja sijoitus (3.) pokaalin kera tienattu


Kaikin puolin siis ensimmäisistä kisoista jäi hyvä fiilis. Se oli ainoana tavoitteenakin. Kouluttaja muistuttikin meitä ennen kisaa, että pääasia on iloinen meno, ihan sama vaikka mentäisiin esteistä ohikin. Tästä on hyvä jatkaa kun oma alkujännitys on voitettu. :) 

Torstain viikkotreeneihin lähtiessäni sain helpottavan ahaa-elämyksen. Ihmettelin Gigin turvonneita nisiä ja silloin välähti. Ipana on viikon verran jo tehnyt öisin pesää petiinsä hurjasti rapsutellen. Sillähän oli juoksut samaan aikaan kuin Nemillä, joten valeraskaanahan tuo pirpana on ja se luulee kohta synnyttävänsä! Siksi sen mielentila on ollut outo ja agilityssa on vauhti ollut hukassa. Jännä nähdä miten se reagoi kun Nemin pennut syntyvät, ottaako itselleen lelupennun vain unohtuuko koko höpötys vain vähitellen. 

1.6.2018

Tiineysröntgenin paljastukset

Olipa tuskainen ja pitkä viikko. Olin alkanut epäillä Nemin tilannetta ihan tosissani. Vatsa ei ole viime päivinä kasvanut, se ei näy lainkaan päällepäin Nemin maatessa tai seisoessa, eikä juuri kokeiltaessakaan tunnu. Selällään maatessa näkyy nisien venyminen ja pienoinen vatsan pullotusLiikkumiseen pentuvatsalla ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta. Viime tiineydessä näillä viikoilla Nemi kuitenkin oli jo melkoinen pallomaha ja olo näytti tukalalta. Odotin tulevaa röntgenkuvausta kauhunsekaisin tuntein, mieleen hiipi ajatus josko kyseessä on sittenkin vain kunnon valeraskaus. Liikkeitä olen yrittänyt tunnustella, jotta ainakin olisin saanut valeraskauden suljettua pois. Pari kertaa olen jotain tuntenut, mutta varmuudella en voi sanoa, että ne olisivat pentujen liikkeitä olleet. Lopultakin koitti perjantai ja röntgenin aika. :) 

Ja sieltähän onneksi löytyi kaksi sheltinalkua. Enempää en mahan koon vuoksi uskaltanut edes toivoa. Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että lopputiineys ja synnytys sujuu mallikkaasti ja pentulaatikkoon saadaan kaksi virkeää pikkuasukasta. :) 


Kaksi pientä <3 <3

26.5.2018

Pullat uunissa

Nemin vatsa kasvaa pikkuhiljaa, joten kyllä siellä elämää täytyy olla. Mutta. Maha on paljon pienempi kuin vastaavaan ajankohtaan viime tiineydessä. Jos nyt pitäisi arvailla, niin isoa pentuetta ei ole tulossa. Toivottavasti syntyy kuitenkin enemmän kuin yksi pentu, jotta synnytys käynnistyisi helpommin ja pennuilla olisi kasvuaikana seuraa toisistaan. Viikon päästä pentujen määrä selvinnee röntgenkuvasta, mikäli pentujen luustot ovat riittävästi kehittyneet. Elämme jännittäviä aikoja. 😊

Nemin vatsa vasemmalla maanantaina ja oikealla
perjantaina. Muutosta tapahtuu.
😊

Tässä vaiheessa kiitän kaikkia pentutiedusteluja lähettäneitä, teitä on hurjan paljon. On ihana saada viestejä, joista näkee että blogin vähäiset tekstit on luettu ja kiinnostus kohdistuu juuri tähän pentueeseen. Pidän myös siitä, että jo ensimmäisessä viestissä on kerrottu omasta koirataustasta ja toiveista laajalti. Potentiaalisia koteja on siis näillekin pennuille jo tarjolla useita. 😊

19.5.2018

Gigilityä ja näyttelyitä

Kuulumisia harrastusrintamalta. Gigin kanssa käytiin äskettäin ihka ensimmäisissä agilityn möllikisoissa. Huvin vuoksi mukana oli myös Deea, joka on agilityssä vasta alkeistasolla, mutta käytin Deeaa jännityksen poistajana ensimmäisellä radalla. Deea kuunteli ohjausta yllättävän hyvin, mutta minun sähläyksen seurauksena ehti hypätä yhden hypyn väärästä suunnasta ja siitähän tuli 10 virhepistettä. Gigi sen sijaan veti radan virheittä läpi ja vielä nopealla ajallakin, tuloksena 1. sija! Huikeaa, ensimmäinen (toivottavasti ei viimeinen) agilitypokaali on nyt hyllyssä. :) Osallistuin Gigin kanssa myös kisaavien radalle, mutta se ei vielä ollut meidän juttu. 2-luokan tasoinen rata sisälsi muutaman kinkkisen kohdan, joten napattiin monen muun tavoin tuolta radalta hylsyt. Jännityksen sietäminen oli näiden episten tavoite ja hengissä selvisin. Seuraavia koitoksia odotellessa...


Gigi liitää aloitushypyllä
Kuva: Marko Faarinen

Ihanan reippaasti ja vauhdilla keinun päähän saakka
Kuva: Marko Faarinen

Varmasti mentiin renkaankin läpi
Kuva: Marko Faarinen



Helteisenä toukokuun sunnuntaina oli sitten Oulu Nord -näyttelyn vuoro. Tuonne olin alun perin ilmoittanut Deean, mutta sen karvojen pudottua yllättäen, vaihdoin tilalle Gigin. Tätä vaihdosta sitten harmittelin aina näyttelypäivään saakka, koska arvelin, ettei Gigi todennäköisesti ole tämän tuomarin makuun lainkaan. Edellisenä iltana painin vielä poisjäämisajatuksen kanssa, mutta koska meillä ei ollut mitään menetettävää, aamulla suunnattiin näyttelyyn. Helle verotti niin esittäjän kuin koirankin jaksamista, mutta pirpana esiintyi hillityn tyylikkäästi ja turhia hötkyilemättä. Ja ihme kyllä, tuomari arvosteli neidin ERInomaiseksi, kilpailuluokassa sijoitti ensimmäiseksi ja lisäsi rivin perään vielä Sertin Arvoisen, SA:n. Tulos siis NUO ERI NUK1 SA. Olipa mukava yllätys, ei koiran vaihto enää juuri harmittanut. :)

Oulun näyttelyä seuraavana viikonloppuna suunnattiin Oulaisten ryhmänäyttelyyn. Vain Gigi oli sinne ilmoitettu. Pohjavillan pudotus alkoi juuri Oulun näyttelyä edeltävänä päivänä, joten yritin olla viikon lähes hengittämättä Gigin suuntaan, ettei koko turkki putoa ennen tätä näyttelyä. Teltassa ennen kehää turkki pölähtelikin irti jo melkoisissa määrin, mutta turkkia kuitenkin oli ihan kivasti vielä paikoillaankin. Ja sitten kehään tiukan arvostelun alle. Pelkäämäni tuomari tykkäsikin pirpanasta ja uusittiin ihanan arvostelun kera viime viikonlopun tulos: NUO ERI NUK 1 SA. Nyt on Gigikin tienannut itselleen Shetlanninlammaskoirat ry:n ykkösruusukkeen, joten meidän näyttelytavoite on täyttynyt. Tässä on siis mainio turkinpudotuksen ja tauon paikka. 

Niin, ja se Nemin tiineys, joka on arvatenkin muutamia kovasti jo kiinnostanut. Ultrassa ei ole käyty, joten mitään varmuutta asiasta ei ole saatu. Ruokakin on maistunut entiseen malliin joten siitäkään ei ole voinut vetää johtopäätöksiä. Turhaa toivoa en ole itsellenikään uskaltanut herätellä julkaisemalla aavistuksiani täällä. Nyt kuitenkin olen sitä mieltä, että massussa lienee uutta elämää. Nisät ovat kasvaneet ja muuttaneet muotoaan ja vatsan ympärysmittakin on hieman aiempaa suurempi. Jos ei tässä ole vahva valeraskaus kyseessä, niin eiköhän me jo aleta suhtautumaan Nemiin odottavana äitikoirana. Jäämme onnellisina odottelemaan vatsan kasvamista. <3 

15.4.2018

Katkos blogihiljaisuuteen

Päivitelläänpä lopultakin hieman tilannetta pitkän tauon jälkeen. Viime vuoden loppu meni täysin harrastustouhuissa ja tulevaa suunnitellen. Doraa en vieläkään saanut muotovalioksi, sillä haukkukisoissa ei saatu hyvästä löydöstä ja esimerkillisestä pakenevan hirven seuraamisesta huolimatta seisontahaukkua käyntiin. Sijoituttiin kuitenkin Taivalkoskella järjestetyissä Marttahaukuissa (naispuolisille koiranohjaajille tarkoitettu kisa) sijalle 4. Kolme sertiä odottaa edelleen sitä yhtä käyttötulosta, saa nähdä yritetäänkö sitä edes enää. Jade ei ehtinyt vielä viime vuoden puolella koeikäiseksi, joten ensi syksynä ehkä startataan Jaden koekäynnit. Haukkutyöskentely oli syksyllä jo niin mallikasta kuin vain nuorella koiralla voi olla, joten lupaavalta vaikuttaa. 



Vuoden 2017 saldo shelttiosastolla oli aika laiha sekin. Deea käväisi joulukussa kahdessa messarin näyttelyssä ja Voittaja -näyttelyssä menestys olikin melko lähellä. Yhdeksästä junnunartusta vain kolme sai Rainer Vuoriselta laatuarvosanan ERI, Deea sijoittui toiseksi ja juniorivoittaja -titteli meni siis ihan puikkonokan edestä ruotsalaiselle koiralle. Deea sai RallyHaukuilta tsemppipalkinnon oltuaan mätsäreissä BIS8. Gigi voitti Pohjois-Suomen Sheltit ry:n vuoden näyttelypentu -kisan. Samassa sarjassa kisasivat sekä uros- että narttupennut. Gigi palkittiin myös paikallisen koirakerhon Vuoden tulokas 2017 -tittelillä. Nemi ja Deea tienasivat näyttelykäynneillään Shetlanninlammaskoirat ry:n ykkösruusukkeet.


Ykkösruusukkeet

Tämä vuosi aloitettiin Kajaanin näyttelyllä, jonne ilmoitettiin vain juuri junnuiän saavuttanut jämtityttö Jade. Tuomarin makuun tämä täsmälleen ihannekokoinen (56 cm) neiti oli liian kookas, tuloksena EH. Tammikuussa käväistiin myös Raahessa, sieltä arvosana H takapään muodon vuoksi. Nyt odotellaan miten Jaden kroppa kehittyy ja karva vaihtuu, käydään sitten hakemassa uusia arvosteluja kun/jos kurvit on kunnossa. :) 

Shelttiosaston näyttelyvuoden aloitti Vaasa KV:stä Gigi, joka kuului ikänsä puolesta jo nuorten luokkaan. Näyttelyyn oli ilmoitettu hurjat 89 shelttiä, joten tungosta kehän laidalla oli odotettavissa. Koska Gigi oli edellisen kerran käynyt näyttelyissä lähes vuosi sitten, en ollut yhtään varma sen kehäosaamisesta enkä mennyt kehään oikein luottavaisin mielin. Sinänsä tavoitteet eivät korkealla olleetkaan, olin päättänyt tavoitella ns. "harrastus-H:ta", jotta näyttelypuoli olisi hoidettu kuntoon mikäli ura agilityn saralla aloitettaisiin ihan tosissaan ja se lähtisi sujumaan. Tuomari ei sitten löytänytkään Gigistä vikoja vaan totesi kirpun Erinomaiseksi, sijoitti nuorten luokan toiseksi ja antoipa vielä SA:nkin kirsikaksi kakun päälle. Olin aika yllättynyt tuloksesta, mutta mikäpä siinä kun noin hienosti meni. 

Ja sitten vähän kevään suunnitelmista. Nemi venytti juoksuväliään ennätyspitkäksi, mutta kun juoksut lopultakin alkoivat, päästiin pentusuunnitelmissa askel eteenpäin. Urosvalinta oli tehty jo edellisten juoksujen jälkeen ja nyt päästiin vierailemaan ihanan soopelipoika Sasun (FI MVA Dash'ing Optimistic Oliver) luona. Toiveissa on siis soopelinvärisiä shelttivauvoja kesäkuulle jos kaikki menee nappiin.