Hyvää joulua!

Kartiosumun komppania toivottaa kasvateille perheineen,
ystäville, tuttaville ja jokaiselle karvoihin katsomatta 

lämminhenkistä joulun aikaa! 

Monenlaista menoa

Edellisestä blogikirjoituksesta on vierähtänyt jo melkoisesti aikaa ja paljon tässä onkin tapahtunut. Ikäviä koira-asioitakin on pitänyt työstää ja miettiä mitä niistä tänne kirjoitan, vai kirjoitanko mitään. Vaikeneminenhan lienee joskus kultaa, niin siivoankin tämän blogitekstin vallan erilaiseksi kuin oli alun perin tarkoitus. Aloitanko kuitenkin taas agilityllä? ;) 

Oltiin viime kuun puolella Gigin kanssa luokkanoususta niin innoissamme (minä siis), että käytiin kokeilemassa onneamme heti marraskuun alussa 3-luokan kisoissa. Otin vain kaksi agilityrataa, enkä ilmoittautunut hyppyradalle ollenkaan. Ensimmäinen rata oli ihan tehtävissä meidänkin tasoisille, eikä siellä tullutkaan kuin yksi harmittava vitonen hypyltä, jonka ohi Gigi melkein oli livahtamassa. Keinulla odottelin jostain syystä turhia sekunteja, lopputuloksena siis tuo vitonen ja reilut pari sekuntia yliaikaa. Jälkeenpäin vähän harmitti, mutta useampi ihminen takoi minulle järkeä päähän, että ensikertalaisille kolmosluokassa tuo oli vallan mainio tulos. Ja olihan se. Toiselle radalle tein huonon ja riskialttiin suunnitelman, eikä se sitten toiminut. Jaloista olisi pitänyt saada irti enemmän vauhtia, jotta olisin ehtinyt vaadittuun paikkaan ajoissa. Gigi ehti hypätä yhden hypyn väärästä suunnasta ja siitähän napsahti sitten hylsy. Muu rata sujui hienosti ja olen oikein iloinen haastavien keppikulmien täydellisestä suorittamisesta. Kokonaisuudessa ei siis mitään moitittavaa, Gigillä on kyllä hanskassa kaikki esteet, kunhan kartturi saa vielä ohjauksensa kohdilleen ja muistaa liikkua tarpeeksi lujaa.

Seuraava viikonloppu meni sitten toisenlaisissa merkeissä näyttelykuvioissa. Gigi lähti Jyväskylään kokeilemaan ensiesiintymistä avoimessa luokassa. Viimeksi keväällä on pyörähdetty nuorten luokassa. Turkkitilanne sillä on vielä vähän vaiheessa, päällyskarva on kovin lyhyttä ja häntä melko karvaton. Lauantain tuomari (Tiina Taulos) ei Gigistä juurikaan tykännyt ja antoi Erittäin Hyvän. Hotellissa Gigi nukkui ilmeisesti hyvät kauneusunet, sillä sunnuntain tuomarin (Mikael Nilsson) mielestä Gigi oli Erinomainen ja kilpailuluokassa se sijoittui menestyneiden narttujen joukosta peräti toiseksi! Aika kivasti pikkuiselta agilitypallolta. Tämän vuoden näyttelyt oli tässä, suunnitellaan ehkä jotain ensi vuoden puolelle. 

Agilityhommia riitti vielä yhdelle viikonlopulle. Kaksi agirataa piti vielä käydä kolmosissa juoksentelemassa ennen pidempää taukoa. Radat olivat hurjan haastavia, ensimmäiseltä radalta koko 18 koiran miniluokka sai hylätyt, eikä toisellakaan radalla kukaan onnistunut nollatulosta tekemään. Gigi kävi siis hakemassa kaksi hienoa hylsyä ja minä sain nyt hyvän mielen jäädä taolle, ensimmäiset kisat kun paremmasta onnistumisesta huolimatta jäivät vähän hampaankoloon. 

Chip täytti jo 6 kk ja ensimmäinen agilityyn valmistava kurssi on jo saatu päätökseen. Pikkuäijä vaikuttaa kovasti tykkäävän touhuilusta. Pihalle saavuttua se vetää innoissaan kohti hallin ovea ja treenatessa häntä vipattaa lähes koko ajan. Muutama kerta on käyty myös omatoimisesti treenaamassa, mutta kevythäkissä odottelu ei sitten miellytä herraa ollenkaan, meteliä on riittänyt ja häkin verkkoon tehtiin viime reissulla sitten ihan reikäkin... Hampaita on viime aikoina vaihdettu hyvää vauhtia, mutta yläkulmureiden vuoksi mennään vielä ennen joulua eläinlääkäriin. Puruluita kuluu ja Chip onkin oppinut pitämään puolensa silloin kun luita on tarjolla. Kun annan koirille neljä luuta, Chipiltä löytyy yleensä niistä kolme. Viimeisenkin se ehkä nappaisi, mikäli suuhun sopisi. :D 

Luurohmu sameassa kännykkäkuvassa

Puolivuotias pikkujätkä. Karvat ei vaan kasva,
vaikka muuten kokoa tulee. Väri on alkanut pikkuhiljaa
tummumaan omaa silmää miellyttäväksi. :) 

Minun pojat, Chip ja Rippe <3 <3 

Superviikonloppu

Alkuun heti varoituksen sananen. Jos agility ei kiinnosta, niin tässä postauksessa ei ole mitään luettavaa. ;) Tässä tulee nimittäin onnellisen ohjaajan kertomus kuluneesta kisaviikonlopusta.

OKK järjesti kaksipäiväiset kisat, joihin olin Gigin ilmoittanut lauantaiksi molemmille agilityradoille sekä sunnuntaiksi pelkälle agilityradalle. Toinen sunnuntain rata olisi ollut hyppyrata, mutta päätin jättää sen väliin, koska kaksi viikkoa sitten saimme jo hyppyradalta LUVAn. Ensimmäisellä radalla tuli harmillinen töppäys jo kolmannella esteellä, kun Gigi ei lukittunutkaan hypyn takaakiertoon, vaan vaihtoi suuntaa huomatessaan minun ennakoivan liikkeellelähtöä radalla eteenpäin. Siinä samalla tuhrautui myös hieman ylimääräistä aikaa. Loppurata vedettiin sitten puhtaasti maaliin saakka. Lopputuloksena vitonen ja yliaikaa 3,81 sekuntia. Vauhtiin vaikutti varmasti myös Gigille täysin tuntematon halli sekä harvinaisen pitkä, 208 metrinen rata. 

Lauantain aloitusrata, jolla sai juosta!

Toinen rata sujui sitten moitteettomasti alusta loppuun ja niinhän sieltä pamahti nollarata tuloksella -5,92. Tuo pikkulikka on niin ihanan kuuliainen ohjattava, ettei sen kanssa tarvitse juurikaan pelätä ansaesteille karkaamista. Tykkään paljon enemmän Gigin rauhallisesta ja tarkasta menosta kuin siitä että se kaahailisi holtittomasti rataa eteenpäin kuuntelematta ohjausta. Nopeita koiria radoilla näkee, mutta harmittavan usein ne niitä hylättyjä turhasta omatoimisesta radan suorittamisesta saavatkin. 

Lauantain toinen agilityrata

Ensimmäisellä radalla Gigi oli ainoa tuloksen tehnyt koira, joten sijoituimme 1. sijalle. Toisella radalla tuli toinenkin nollatulos, mutta hitaammalla ajalla, joten ykköspallille vei tiemme tälläkin kertaa. Tästä siis Gigille kakkosluokan toinen LUVA, kun kisapäiviä luokassa oli takana vasta kaksi. Supertyytyväinen olen päivän saldoon.

Sunnuntain kisaan ei ollut minkäänlaisia paineita eikä enää oikein intoakaan. Tuntui vähän turhalta lähteä ajelemaan yhden radan takia kisapaikalle, mutta mentävähän se oli kun rata oli maksettukin. Tuomari Jessi Landen oli suunnitellut oikein hauskan, vaikkakin haastavan radan. Tiukka avokulma kepeille koitui monen koirakon kohtaloksi ja hetken näytti siltä ettei Gigikään hoksaa mihin suuntaan keppiriviä pitää lähteä suorittamaan. Pelastin tilanteen täpärästi ohjaamalla kakkosväliä kohti ja sitten taas mentiin. Täydellinen ratasuoritushan siitä sitten kehkeytyi, nollarata ja tulos -5,99. Tällä tuloksella mentiin luokkavoittoon ja sillä irtosi menolippu kolmosluokkaan eli OIVA!!! Ennakkokäsitykseni oli, että kakkosissa kisataan ehkä vuoden päivät, jotta LUVAt saadaan kasaan. Ihan uskomatonta, kuudella startilla meidän kakkosluokka on nyt paketissa. Ohjaaja on ollut loppupäivän ihan onnesta sekaisin ja Gigi on saanut pusuja varmasti jokaisen juoksemansa ratametrin verran. 

Sunnuntain kisan ratapiirros

Viikonloppu nollattiin pitkällä metsälenkillä koko shelttilauman kanssa, sieltä sain napattua ihanan yhteiskuvan Deeasta ja Chipistä, tuosta parivaljakosta, jota ei voi ikinä erottaa toisistaan. Agilitytouhuja on luvassa tällekin kaksikolle. Deea sai paikan agilityn möllikurssille ja Chip pääsee ensi viikolla aloittamaan agilityyn valmistavan kurssinsa, toivotaan että saan koulutettua pikkumiehestä tulevaisuuteen vähintäänkin siskonsa veroisen agilitykaverin. :)  

Parhaat kaverukset <3

Mättäältä löytyneet siskokset <3

Kakkosluokan korkkaus

Gigi on pitänyt heinäkuun lopulta saakka tietoisesti kisataukoa. Treeneistä on haettu vauhtia ja estevarmuutta hyvällä menestyksellä. Suunnitelmissa oli korkata kakkosluokka Oulun kisoissa lokakuun puolivälissä, mutta toisin kävi. Huomasin Pyhäjärven kisoissa avoinna olleen jälki-ilmottautumisen ja enempiä miettimättä päätin lähteä kokeilemaan. Ilmottautumisen jälkeen googlettelin kisan tuomareiden (Tomas ja Eija Björklund) aiempia 2-luokan ratapiirustuksia ja huomasin, että nyt tuli pistettyä itsensä vähän liian ison haasteen eteen, kovin mutkikkaita ja haastavia ratoja näytti heillä olleen. 

Lauantaiaamuna olo oli jo viikon kestäneen flunssan ja keuhkoputkentulehduksen vuoksi vielä kovin kurja. Mutta silti lähdettiin kohti kisoja, untuvatakki oli varalta päällä etten enempää vilustu ulkokisoissa. Kisat alkoivat hyppyradalla, nehän eivät ole Gigin suosikkeja koska kontaktiesteet puuttuvat. Radalla oli muutama ansapaikka ja suorien putkien ansiosta vauhtiakin riitti. Niinpä vain Gigi selvitti kaikki hankalatkin kohdat kuin vanha tekijä, ja nollaradalta napattiin heti ensimmäinen LUVA, tuloksella -8,08! Nyt ei tarvitse enää kakkosluokassa hyppyradoille ilmottautua, ellei välttämättä halua. Tämä rata ei ollut mikään helppo, siitä kertonee jotain se, että Gigin tulos oli radalta ainoa kaikissa säkäluokissa, muille siis hylätyt.

Ensimmäinen agilityrata vaikutti ihan mukiinmenevältä. Gigin vauhti oli huikea, se suoritti täydellisesti niin puomit kuin kepitkin, eikä minulle jäänyt muuta tehtävää kuin yrittää pysyä vauhdissa mukana ja toimia kartturina pikkukiiturille. Kolmanneksi viimeisenä radalla oli kuitenkin keinu, johon tultiin suoran putken ja renkaan jälkeen niin kovaa vauhtia, ettei Gigi saanut siihen jarrutettua vaan juoksi suoraan yli. Keinu on ollut aiemmin varma este, joten tähän en osannut vauhtia edes jarruttaa. Lentokeinusta siis 5 virhepistettä, kyllä harmitti kun sen jälkeen radalla oli enää kaksi hyppyä. Tässä nollarata oli kyllä NIIN lähellä.

Toinen agilityrata oli huomattavasti mutkikkaampi. Oli takaakiertoja ja haastavia putkeenmenoja. Keinu oli heti radan alkupuolella, sitä Gigi nyt vähän jännitti edellisen ilmalentonsa jälkeen, mutta suoritti kuitenkin. Radan ainoa virhe tuli kepeillä, Gigi harhautui haastavan avokulman ja A-esteeltä tuovan vauhdin vuoksi aloittamaan kepit toisesta tai kolmannesta välistä, mutta kun aloitus otettiin uusiksi, niin nekin menivät taas vauhdilla ja varmasti loppuun saakka. Tältä radalta reilu sekunti yliaikaa (keinulle hiipiminen ja keppitöppäily) ja se harmittava vitonen siis tuosta kepeiltä. Mikäli kepit olisivat sujuneet kuten aiemmilla radoilla, tästäkin olisi jäänyt nolla käteen. Ensimmäisiksi kakkosluokan kisoiksi Gigi suoritti kyllä ihan mahtavat radat. Tästä on enemmän kuin hyvä jatkaa. :) 

Gigi valmiina kotimatkalle persoonallisten pokaalien
 ja kolmen palkintokassin kanssa

Deea puolestaan sai sunnuntaina oman rallytokon ratakurssinsa päätökseen. Neljä kertaa siis teimme alokasluokan radan, joka arvosteltiin. Näiden ratojen tulokset 100, 96, 100 ja 99 pistettä. Melko kiva pohja lähteä kokeilemaan kisaamista tässäkin lajissa, mutta oma kipinä nyt vain puuttuu. Odotellaan sen löytymistä tässä samalla kun Deeankin kanssa sukelletaan agilitymaailmaan. Nyt odotellaan kuumeisesti  Deealle möllikurssipaikkaa ja Chipille paikkaa agilityyn valmistavalla kurssilla, molemmat kurssit alkavat pyöriä jo parin viikon päästä. 

Syyskuulumiset

Nyt on tullut aika taas päivittää blogia. Harrastusten parissa on ollut enemmän ilon hetkiä kuin vastoinkäymisiä, joten voisinpa jotain niistä jakaa täälläkin. Pentuja -sivulta löytyy syy ilolla odotettavaan kevääseen, silloin toivotaan Kartiosumun pentulaatikkoon peräti kahta pentuetta. Toivotaan että suunnitellut astutukset onnistuvat ja saadaan pennuntuoksuinen alkukesä. :)

Arki vilkkaan shelttipojan kanssa on ollut ihanaa. Tuo pikkumies on hurmannut koko perheemme touhukkaalla ja hellyttävällä olemuksellaan. Sisäsiisteysharjoittelu sujuu kuin itsestään, koska pikkumies tietää hyvin minne tarpeet tulee tehdä. Matotkin saavat siis olla rauhassa lattialla, mahtavaa. Chip on saanut sydänystäväkseen siskonsa Deean, joka shelttitytöistä jaksaa kaikkein parhaiten leikittää välillä riiviömäistä pikkuveljeään. Deea on osoittautunut oikeaksi helmeksi pennunhoidon(kin) saralla. 

Gigin kanssa on löydetty avaimet agilityn vauhdikkaaseen tekemiseen ja onnistumisia koetaan jokaisella treenikerralla. Tähän tarvittiin hieman mentaalivalmennusta ohjaajan suuntaan, jotta sain käännettyä aivot oikealle kanavalle. Niin huippu kouluttaja (ihana Mari Kaplas) meillä on, että hoksaa heti mihin pitää puuttua, jotta homma toimii. Pyritään siis päästämään irti virhekeskeisyydestä ja treenataan ilolla. :) Nemikin pääsi viimeksi hallille kausikorttivuorolla mukaan ja hienosti meni silläkin. Niin hienosti, että melkein mietin pitäisikö senkin kanssa vielä joskus kisaura korkata. 

Chip 8 viikkoa

Huolehtivan isosiskon viereen on hyvä 
illalla käpertyä nukkumaan

"Tytöt takariviin! Kuvaa mua!" -Chip linssilude 9 viikkoa

Jade 1 v 4 kk pääsi myös käymään kameran 
edessä ennen hirvenhaukkukauden alkua

9,5 viikkoa, ohjelmassa takapihan kiven valloitus

 Ensimmäinen vapaa seisotuskuva, ikää 10 viikkoa

Chipin täyttäessä 12 viikkoa tuli ensimmäisen rokotuksen aika. Yritin ottaa pojasta kuvaa eläinlääkärin luokse pääsyä odotellessamme, mutta alla laiha tulos. Pikkumies ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan, kun kaikki mahdolliset nurkat piti tutkia. Ainoa pelottava juttu tuolla reissulla oli samaan odotustilaan tullut 46-kiloinen berninpaimenkoira, sitä täytyi ihmetellä turvallisen välimatkan päästä ja ohi mennessä se piti kiertää mahdollisimman kaukaa. :D

Chipin rokotuskäynnin tutkimuksia

12-viikkoinen turkiton poika alkaa muuttua koipeliiniksi

Koirakoulu Active Dogin seuraaville alkaville kursseille ilmoittautuminen avautui juuri, ja laitoinkin saman tien menemään Chipin anomuksen päästä oppilaaksi agilityyn valmistavalle kurssille. Tuota odotellessa aloitin jo treenilelujen askartelun, olen nimittäin vakaasti päättänyt, että tämän pojan kohdalla toimii namien lisäksi myös lelulla palkkaus. Eihän noista leluista järin kauniita tullut, mutta pääsenpähän eroon tarpeettomista kangaspaloista. Testileikki onnistui hyvin ja Chip tiesi heti mitä tuollaisilla köydenpätkillä ja namipussukoilla kuuluu tehdä. 

Askarteluja pikkusheltin harrastuksia varten

Tee-se-itse heitettävä namilelu vanhoista farkuista

Tuoreimpana kuulumisena muutama sananen Deean käyntiin pyörähtäneestä rally-tokon alo-avo tasoisesta ratatreenikurssista. Deean kanssa ei ole käyty yhtään rallykurssia, vaan liikkeitä on opeteltu omatoimisesti treenaamalla, enimmäkseen kotipihalla tai keittiössä. Keväällä ollaan viimeksi näitäkin yksittäisiä liikkeitä tehty. Ratatreeneihin mennään yleensä sitten, kun kaikki liikkeet on hallussa ja halutaan treenata kisanomaisesti kokonaista suoritusta. Siis yleensä. Itsehän jostain syystä ilmoitin ratatreenikurssille tuon häsläävän hyppyrotan, jonka kanssa kisaaminen ei ole vielä ollut ollenkaan suunnitelmissa. Ja kuinkas kävikään, neiti teki alokasluokan radan just eikä melkein, täysin ilman pienintäkään pistevähennystä ja hämmentyneenä sain käteeni tyhjän lomakkeen täydellä 100 pisteen tuloksella. Ehkä rallytokoa ei kannata vielä jättää pois Deean tulevista harrastussuunnitelmista... 

Enpä ole näin tyhjää ja täydellistä arvostelulomaketta
ennen käteeni saanutkaan. Deea <3

Deea-muru tähystyskivellä

Paluu normiarkeen

Kartiosumulaisten koirakuvioissa on jälleen koittanut tavallinen arki. Agilityharrastukset pyörähtivät käyntiin viime viikolla. Deea aloitti suoraan Active Dogin jatkokurssilta, vaikkei aiempia kursseja olekaan siellä suunnalla käyty. Kirimistä ja ylimääräistä työtä varmasti vaaditaan, että päästään samalle tasolle muiden ryhmässä olevien kanssa. Tokon harrastelu näkyy turhan selvästi tiiviinä katsekontaktina, josta nyt ensimmäiseksi pitäisi päästä eroon. Huoh. Jatkokurssi on kestoltaan vain 10 viikkoa, mutta siinä ajassa käynee jo ilmi onko Deealla minkäänlaista tulevaisuutta agilityn parissa. Jotta vaihtoehdot pysyisivät avoinna, rallytokoakin treenaillaan syyskuussa pienen ratakurssin muodossa. 

Gigi puolestaan jatkaa harrastustaan 2-luokan tasoisessa kilpailevien ryhmässä. Ryhmässä kaksi muuta koirakkoa on meille ennestään jo möllivalmennuksesta tuttuja, joten siltä osin kivassa seurassa jatketaan. Kisakalenteri ammottaa toistaiseksi tyhjyyttään, kun en yhtään tiedä miten jalkani kestää juoksemista. Eikä meillä sinne kakkosluokan radoille mikään kiire olekaan, treenaillaan ensin vähän lisää estevarmuutta ja kisataan vasta sitten kun kuviot on kunnossa.

Pissalammikot lattioilla vähenivät, kun Sulo-pentu pakkasi reppunsa ja muutti uuteen kotiinsa. Arki on lähtenyt rullaamaan sielläkin kivasti, reipas poikahan Sulo jo meillä asuessaankin oli. Chip sen sijaan ilmoitti topakasti jäävänsä meille asumaan, poika ei aikonut muuttaa mihinkään. ;) Enkä olisi kyllä päästänytkään, vaikka aiemmin syvästi vannoin, ettei meidän taloudessa enää tule uroksia asustamaan. Tässä pojassa kuitenkin on luonnetta ja moottoria vaikka muille jakaa. Pienet hampaat iskevät lahkeeseen tai pohkeeseen kiinni vähän väliä ja lelut sekä isosiskot saavat kyytiä. Kunhan ikää tulee, joudutaan luultavasti useammankin kerran neuvottelemaan kumpi meistä oikein määrää. Harrastuskaveria tästä huippuluonteisesta pojasta siis toivon ja agilityajatus kytee mielessä tämänkin pikkumiehen tulevaisuuden suunnitelmissa. Annetaan ipanan kuitenkin kasvaa rauhassa ja katsotaan sitten lähdetäänkö sille tielle.  

Lomalla käytiin moikkaamassa Rippeäkin

Chip tähystelee mökkijärvelle

Mökillä

Sulo lepäilee tutkimusretkiensä välissä,
tässä ikää vielä alle 7 viikkoa

Chip samalla mökkireissulla

Sulo <3

Ihanat pojat kerrankin samassa kuvassa niin,
etteivät ole painimassa <3 <3

Epätoivoinen yhteiskuva, Ripen mielestä paikoillaan
istuminen oli ajan haaskausta eikä Nemi taas voinut
sietää tungettelevaa poikaansa...

Yritys kuvata seisovaa pentua, Sulo 7 vk.

Chip 'n' Dale

Tänään maanantaina koitti eläinlääkärireissun vuoro pentutarkastuksen merkeissä. Ohjelmassa oli  lisäksi sirutus sekä virallinen silmätarkastus. Mukaan lähtivät myös isosiskot Deea ja Gigi, joilta tarkastettiin virallisesti sekä silmät että polvet. Tyttöjen polvet olivat kunnossa, 0/0 molemmilla. Silmätkin olivat molemmilla terveet, Gigillä tosin toisessa silmässä pehmeitä ylimääräisiä ripsiä, jotka eivät eläinlääkärin mukaan todennäköisesti tule koskaan Gigiä häiritsemään. Poikien tarkastuksessa ei löytynyt mitään huomautettavaa, täysin terveitä pikkumiehiä ovat molemmat, ihan mahtavaa! 😊

Tiku ja Taku saivat sirutuksen yhteydessä tietysti myös viralliset nimensä, ja koska työnimetkin ovat olleet nämä sarjakuvaoravat, siirtyivät ne myös mukaan virallisiin nimiin. Kääntyivät vain englanninkieliseen muotoon Chip 'n' Dale. Kieliopillisesti nimet ovat ihan mitä sattuu samoin kuin edellisessäkin pentueessa, siihen ei kannata kielipoliisien takertua. 😉

Kartiosumun Griphus Chip "Tiku"

Griphus on latinaa ja tarkoittaa arvoitusta, palapeliä, mysteeriä tmv. Molemmilla pojilla oli niskassaan kauluksen reunassa palapelin palaa muistuttava uloke, mistä ajatus sitten tähän nimeen lähtikin. Mielenkiinnolla odotellaan mitä tästä mysteeripojasta oikein kasvaa. Tiku tottelee (toivottavasti) jatkossa nimeä Chip. 

Kartiosumun Gemitus Dale "Taku"

Gemitus on myös latinaa ja se merkitsee mm. murinaa, huokailua ja karjumista. Taku on käyttänyt pienestä pitäen ääntään monipuolisesti erilaisissa tilanteissa, joten tämä nimi tuntui oikein sopivalta tälle yllättäviäkin ääniä päästelevälle pojalle. Toivotaan, että pentuiän hauska ääntely ei iän myötä muutu ainakaan tarpeettomaksi haukkumiseksi. :) Takun uusi nimi on tulevaisuudessa Sulo. 

Tämä päivitys on poikkeuksellisesti täysin kuvaton, sillä tuoreet valokuvat ovat vielä kamerassa ja en millään ehtinyt niitä nyt siirtää kännykällä blogiin lisättäväksi. Seuraavalla kerralla taas päivitys kuvien kera. 

Viikkokatsaus

Oravanpoikaset täyttävät huomenna jo kuusi viikkoa. Tämä viikko on otettu ihan loman kannalta, ulkoillen mahdollisuuksien mukaan eli silloin kun helteeltä on jaksettu pihalla olla, lähinnä iltaisin ja varjopaikkoja etsien. Pentujen suosikkipaikka on terassin alla, sinne viileään on livahdettu nukkumaan useammat päiväunet. Minäkin olen sitten joutunut jäämään pihalle odottelemaan pienten heräämistä, tuolta terassin alta kun nukkuvia pentuja ei saa poiskaan kaiveltua. Joka yhtään tietää miten ihania koiranpennut voivat olla, niin mielestäni nämä ovat juuri sitä, mutta satakertaisesti. Molemmat ottavat kontaktia oma-alotteisesti, kutsuessa tulevat hännät vipattaen luokse ja ovat suorastaan syötävän ihania niin hereillä ollessaan kuin nukkuessaankin. Enpä voisi tyytyväisempi olla tähän veljespariin. :) 

Jade on vinkunut pentujen perään aina niiden ulkoillessa,
mutta kokoeron vuoksi tutustelut on hoidettu verkon läpi

Iloinen pikkumies Taku

Deea huolehtii pikkuveljestä <3
Tämä hoitotäti on kyllä ollut korvaamaton leikittäjä

Tikun tönötys

Joka väliin otetaan pienet painit

Ja muuten vain kirmaillaan iloisesti ympäriinsä

Väsy iskee välillä

Sadasosasekunnin pysähdys kesken rallin

Sohvan allakin on kiva lymyillä
(ja pureskella sohvan runkoa...)

Taku käyttää petiä välillä luovalla tavalla

Gigin kisaviikko

Kulunut viikko on ollut täynnä ohjelmaa, etenkin Gigillä. Tiistaina kävimme OKK:n iltakisoissa, jossa oli agility- ja hyppyrata, perjantaina KAS järjesti kisat Tyrnävällä (2 rataa) ja lauantainakin vielä urakoitiin Tyrnävän kisoissa kaksi rataa. Tiistaina oli lämpötila +32 astetta, aivan liikaa sekä minulle että Gigille. Agiradalla Gigin vauhti oli hukassa (taas) ja radan ulkopuolisiakin tapahtumia piti tarkkailla niin paljon, että otettiin radalta 10 virhepistettä (hypyn ja muurin ohitus) sekä maisemien ihailun vuoksi reilusti yliaikaa. Hyppyradalla vauhtia oli jo hieman paremmin, mutta harmillisesti jarrutin liikaa yhdelle hypylle ennen käännöstä ja Gigi teki siihen kysyvän pysähdyksen että mennäänkö tästä vai ei, siitä 5 vp. Yliaikaa tuli vain 0,23 sekuntia, joten ilman tuota pysähdystä oltaisiin saatu hieno nollatulos, mutta eipä jossittelu enää mitään auta. Molemmilta radoilta tuli kuitenkin luokkavoitto ja päästiin kurvaamaan palkintopöydän kautta kotiin. 

Lähdössä kotiin ruusukkeiden ja Muumikulhojen kanssa

Perjantain ensimmäinen agilityrata meni kohtuullisen hyvin,  nollarata ilman virhepisteitä, mutta 0,55 sekunnin yliajalla. Olipa siinäkin luokanvaihtotulos lähellä. Tällä tuloksella sijoituttiin kisassa toiselle sijalle. Sää oli tiistain tapaan helteinen ja kuumuus näkyi suorituksessa. Toinenkin rata oli agilityrata, siellä epäonni alkoi tuomarin väistämisestä. Jostain syystä tuomari päätti sijoittua putken ja A-esteen väliin (putki meni A:n alta) ja Gigihän sitten ei halunnutkaan putkeen mennä kun siinä putkensuulla seisoi vieras ihminen. Seuraavakaan putki ei sitten neitiä oikein innostanut. Kepeille otettiin aloitus väärältä puolelta ja viimeinen väli jäi suorittamatta. Näiden virheiden korjailussa meni aikaa ja virhepisteitä taisi napsahdella yhteensä 15. Niiden merkitys jäi olemattomaksi koska ihanneaika ylittyi niin paljon, että sen vuoksi suoritus päätyi hylätyksi. 

Uusi mahdollisuus koitti lauantaina. Sää oli pilvinen, mutta edelleen helteinen. Hyppyradalla aloitettiin ja ratavirheetön tuloshan sieltä tuli, mutta se kadonnut vauhti toi virhepisteitä reilun 7 sekunnin verran. Tulos riitti kolmanteen sijaan. Tyrnävän kisojen neljäs ja viimeinen rata oli jälleen agilityrata. Päätin ottaa Gigistä kaiken vauhdin irti ja onneksi neidissä oli vielä puhtia jäljellä. Radalla oli ykkösluokkalaisille melkoisen haastavia kulmia, mutta niistä selvittiin loistavasti. Lopputuloksena nollarata, ihanneajan alitus tuloksella -11,87 sekä tästä seurannut OIVA, eli luokanvaihtoon oikeuttava tulos! Nyt Gigillä on lupa siirtyä kisaamaan kakkosluokassa! Yksi koirakko oli meitä nopeampi, joten tällä suorituksella päästiin käväisemään palkintopallin toisella sijalla. Kokonaisuudessaan ihan mainio aksaviikko, jonka tämän viimeisen radan OIVA kruunasi. Tyytyväinen saa olla koiran suorituksiin, molemmat kun aloitettiin kisauramme vasta kesäkuussa ja nyt heinäkuussa päästään jo siirtymään seuraavaan luokkaan. :) 

Pikkuoravat ovat jatkaneet ulkoilua, syömistä ja nukkumista. Helle verottaa näidenkin pikkumiesten jaksamista joten ulkoilutkin ovat ajoittuneet myöhäiseen iltaan. Molemmilla pojilla on jo oikeatkin nimet olemassa, sekä viralliset nimet että uudet kutsumanimet, mutta jätetäänpä nimiasia johonkin toiseen päivitykseen. Tikuksi ja Takuksi heitä siis vielä tässä kutsumme.

Tiku pitkää nurmikkoa ihmettelemässä

Taku miettii mihin lähtisi

Lopultakin nurmikko leikattu, mutta 
tätä ruohoa olisi niin kiva syödä

Taku istuu...

...ja Taku makaa

Tikukin paikoillaan

Pienet painit on aina välillä paikallaan

Gigillä oli kisojen jälkeen vielä virtaa jahdata Deeaa