30.6.2018

Silmät auki ja jalat alle

Työ ja arki on pitänyt minut niin kiireisenä, että blogissa on ollut hiljaista. Kennelin sähköposteihinkaan en ole ennättänyt vastaamaan, pahoittelut viestiä lähettäneille, pyrin korjaamaan tilanteen lähiaikoina. 

Pojat täyttivät eilen kaksi viikkoa. Kuluneella viikolla molemmat avasivat silmänsä ja alkoivat liikuskella nelivedolla niin, että pulleat vatsat eivät enää osuneet maahan. Taku on löytänyt jo äänensäkin ja käyttää sitä hauskaan haukahteluun ja murahteluun. Tiku vielä ihmettelee rauhassa luomien raosta näkyvää maailmaa, se kun avasi silmänsä hieman veljeään myöhemmin. Määrätietoisen näköiset marssiaskeleet pentulaatikossa päättyvät yleensä täydelliseen pyllähtämiseen. Onhan noita veitikoita nyt jo lysti seurailla. Deea ja Gigikin käyvät pentulaatikon reunalla kurkkimassa äänteleviä pikkumarsuja. Ovat päässeet pentuja moikkaamaan, koska Nemi ei tyttöjen läsnäolosta välitä mitään, toivoo varmaan kohta saavansa niiltä hoitoapua riiviöiden kanssa.  

Kahden viikon iän kunniaksi piti tietysti ottaa pojista muutama valokuva. 

Laatikon nurkassa läheisyys lämmittää

Taku tähyilee maailmaa

Tiku luulee ehkä olevansa kirahvi

Takun sivuprofiili

Takun mielipide kuvauksista

Oravanpoikaset yhdessä <3

Tiku mietiskelee

Kuluneella viikolla on tietysti myös harrasteltu. Tiistaipäivän kuluessa päätin olla menemättä agilityepiksiin, mutta löysinkin itseni illalla hallilta. Koska jalkani ei juuri kestä juoksentelua, jätin askeleita säästääkseni mölliradan väliin ja ilmoitin Gigin pelkästään kisaavien avoimelle radalle. 

Ratapiirros epiksistä

Rata oli oikein mukava ja juuri ykkösluokan korkanneille suhteellisen haastava. Meidän suoritus päätyi hylätyksi heti toisella hypyllä, kun Gigi päätti ohjauksesta huolimatta hypätä hypyn väärästä suunnasta. Mitäs yritin sellaista ohjausta, jota ei olla vielä opeteltu... Mutta loppurata sujui kuin unelma. Vauhtia riitti, ohjausta seurattiin ja kaikki kontaktiesteet suoritettiin mallikelpoisesti. Olen niin ylpeä tuosta pikkumustasta, se näyttää lopultakin heräilevän valeraskaudestaan ja näyttää taas kuinka kivaa sillä radalla onkaan. :) 

23.6.2018

Pentuset viikon vanhoja

Pikkupoikien ensimmäinen elinviikko on vierähtänyt huolettomissa merkeissä. Nemi hoitaa pieniä rakkaudella ja pojat nauttivat ehtymättömän maitobaarin runsaasta tarjonnasta. Päivärytmi koostuu toistaiseksi vain syömisestä ja nukkumisesta vuorotellen. Painonnousu on ollut hurjaa, eivätkä missään vaiheessa kummankaan painot ole laskeneet. Syntymäpainoissahan oli eroa 9 grammaa, viikon iässä painoeroa oli 4 grammaa. Eli hyvin tasaisesti nämä veljekset kasvavatkin. Valokuvia olen silloin tällöin napannut, mutta koska pentuhuoneessa on aina melko hämärää, ei teräviä kuvia juuri ole kameraan tarttunut. 


Tiku

Taku

Taku 1 vk 1 pv

Tiku 1 vk 1 pv

Pojat lämmittelemässä <3

16.6.2018

Vuorokauden vanhat oravanpoikaset

Poikakaksikko sai heti synnyttyään työnimet Tiku ja Taku. Kovasti oravia muistuttavat väriltään nämä soopelimuksut. Minulla on ollut soopelisheltti viimeksi liki 18 vuotta sitten, joten silmä vaatii vähän totuttelua pentujen väritykseen.  Reippaita poikia nämä kyllä ovat, molemmat säntäilevät syömään heti kun Nemi menee pentulaatikkoon ja tönii niitä kuonollaan. Molemmat ovat jo nostaneet painoaan parikymmentä grammaa, mikä on todella hieno juttu. Nemi-mamma jakselee erinomaisesti ja näyttää silminnähden nauttivan olostaan vastasyntyneiden emona. :) 

Taku takana, Tiku edessä

Sama tilanne toisesta suunnasta eli järjestys päinvastoin

15.6.2018

Perjantaipallerot syntyneet

Nemi järjestikin yllätyssynnytyksen juuri kun olin ehtinyt edellisen odottelupäivityksen tehdä. Olin töissä ja sain kotoa puhelun, että Nemi tärisee, läähättää ja supistelee. Eipä siinä auttanut kuin tehdä kiireisimmät hommat loppuun ja lähteä kotiin. Nemi rauhoittui pentulaatikkoon heti kun pääsin sen luokse. Hämmentynyt nuoriso-osasto (Deea ja Gigi) kuunteli portin takana Nemin touhuja. Muutama tunti saatiin odotella pentulaatikon vierellä ennen kuin päästiin tositoimiin. 

Kello 14.17 putkahti maailmaan 253 grammaa painava, kauniilla valkoisella kauluksella varustettu soopelipoika. Nemi hoiteli pennun varmoin ottein ja kätilöapua ei juuri tarvittu. Pentu oli terhakka ja suuntasi suoraan maitobaarin ääreen, tätä nuorta herraa ei tarvinnut syöntihommissa avustaa. Kello 14.58 syntyi toinen soopelivauva, ohuella valkoisella kauluksella koristettu poika tämäkin. Painoa pennulla oli 244 grammaa eli todella tasainen pari. Reipas nuorimies suuntasi myös omin avuin maitohanojen ääreen eikä huolinut hommaan avustusta. Parhaimmista takanisistä jopa hieman taisteltiin velipojan kanssa, vaikka olisihan tuolla paikkoja mistä valita. :D 

Minun hommakseni jäi enää pentulaatikon siivous ja Nemin käyttäminen pesulla. Sitten Nemi ottikin taas homman haltuun ja pentulaatikko hiljeni. Kasvattajalle tällainen omatoiminen ja huolehtiva äitikoira on korvaamaton, huolettomia viikkoja on tulossa jos kaikki sujuu hyvin.

"Tiku ja Taku"

Loputonta odotusta

Pentulaatikossa ei vielä ole asukkaita. Malttamattomana odotellaan milloin Nemin synnytys alkaisi, mutta vielä ei ole mitään tapahtunut. Lämpöjä mittaillaan tiuhaan tahtiin, jotta saataisiin lämpöpiikki kiinni. Nemi jakselee oikein mainiosti, ei tunnu pari pentua juuri sen oloa vaikeuttavan. Saapa nähdä venyttääkö Nemi synnytyksen jopa viikonlopulle. Infoa luvassa kunhan pennut saadaan maailmaan. 😊


P.S. Uudelleenjulkaisin liki kahden vuoden takaisen blogipäivityksen Nemin ensimmäisten pentujen syntymästä. Sieltä voi käydä fiilistelemässä pikkupirpanoiden ensihetkiä. 


Nemi nautiskelee olostaan ilman kiirettä synnyttämään

9.6.2018

Hyppy tuntemattomaan

Nemin vatsa voi pienestä koostaan huolimatta pulleasti ja pennut myllertävät massussa iloisesti niin kovaa, että niiden liikkeet näkyvät myös ulospäin. Lämmönmittaus on jo aloitettu jotta voitaisiin ennakoida tulevaa synnytyksen ajankohtaa. Eiköhän alkuviikosta jo jotain tapahdu. :) Loppu tästä blogitekstistä onkin seikkaperäistä selostusta agilityhommista, joten tässä oli kaikki tiineyskuvioista tällä erää. 

Gigin kanssa otettiin tiistaina yhdessä suuri hyppy eteenpäin agilityn saralla osallistumalla virallisiin agilitykisoihin. Meille molemmille kisat olivat ensimmäiset, joten jännitystä riitti. Gigi on hieman "tuulella käyvä" harrastuskaveri, varsinkin nyt juoksujen jälkeen se on käyttäytynyt radalla varsin kummallisesti. Kisat olivat meille tuntemattomalla ulkokentällä, joten jännitin Gigin suhtautumista vieraaseen ympäristöön, outoihin esteisiin, yleisöön, tuuliseen säähän, siis oikeastaan ihan kaikkeen. Tutussa ja turvallisessa treenihallissa olisi ollut mukava aloittaa kisaura, mutta sellaista mahdollisuutta ei nyt ollut tarjolla. 

Olin ilmoittautunut sekä agility- että hyppyradalle. Agilityrata oli ensimmäisenä ja koska pikkuminejä ei ollut ilmoittautunut kisoihin lainkaan, minit aloittivat. Gigi sattui olemaan lähtövuorossa toisena, joten edellisistä suorituksista en voinut ottaa mallia lainkaan. Omalta osaltani jännitin ehkä eniten radan muistamista, mutta kuten minulle oli ennakkoon kerrottu, oli tuokin ykkösluokan rata estejärjestykseltään melko looginen. Pari kinkkistä kohtaa siellä kuitenkin oli. Heti neljännellä esteellä (hyppy) Gigi oli ajautumassa ohi, joten siitä viisi virhepistettä. Kentän reunalla päivystävät ratahenkilöt kiinnostivat Kiikistä siinä määrin, että heitä piti kesken radan käydä moikkaamassa. Muu osuus radasta sujui mallikkaasti, kunnes A:n jälkeen käännyttiin tiukassa kulmassa kepeille. Kepit olivat kentällä aivan yleisön puoleisessa reunassa. Oma virheeni oli tehdä puolenvaihto tuohon väliin, koska ajattelin Gigin häiriintyvän yleisöstä vähemmän mikäli olisin keppien ja yleisön välissä. Aloitus meni pariin kertaan väärältä puolen ja hylsyhän siitä sitten tuli. Ilman tuota keppisähläystä oltaisiin saatu hieno tulos, mutta ensikokemuksena hyvä näinkin. 


Vauhdilla putkeen

Hyppyradan aloitushyppy


Hyppyradalla nuo arveluttavat kepit olivat edelleen samassa paikassa, mutta niille lähestyminen oli vähintäänkin yhtä hankalasta kulmasta. Gigi meni jälleen väärältä puolelta, mutta sain korjattua lähdön oikeaksi heti uusintayrityksellä. Yksi hyppy meni jälleen ohi ja Gigi pysähtyi riman taakse. Rimat olivat muuten minien maksimikorkeudella, 30 sentissä. Jännitti, onnistuuko hyppy täysin ilman vauhtia korkean riman takaa. No onnistui, mutta siitä alkoi kentän hajujen tutkiminen. Kovalla työllä sain houkuteltua kakaran jatkamaan matkaa, mutta aikaahan tuossa tuhlaantui hurjasti. Tämän hyppyradan tulos siis virhepisteet 10 ja yliaikaa n. 12 sekuntia. Sijoitus luokassa 3., joten päästiin noutamaan ensimmäisistä kisoista pokaali muistoksi. Hieman jäi kaivelemaan se, että toiseksi sijoittuneella oli virhepisteitä 15, joten ilman tuota maan haistelua ja normaalivauhdilla edettyään Gigi olisi ollut toinen. Sen verran herkkä neiti on kyseessä, ettei sitä voi kovasti kentällä käskyttää jos haluaa että se vielä tekee loppuradalla yhteistyötä. 


Onnistunut keppisuoritus menossa

Tulos ja sijoitus (3.) pokaalin kera tienattu


Kaikin puolin siis ensimmäisistä kisoista jäi hyvä fiilis. Se oli ainoana tavoitteenakin. Kouluttaja muistuttikin meitä ennen kisaa, että pääasia on iloinen meno, ihan sama vaikka mentäisiin esteistä ohikin. Tästä on hyvä jatkaa kun oma alkujännitys on voitettu. :) 

Torstain viikkotreeneihin lähtiessäni sain helpottavan ahaa-elämyksen. Ihmettelin Gigin turvonneita nisiä ja silloin välähti. Ipana on viikon verran jo tehnyt öisin pesää petiinsä hurjasti rapsutellen. Sillähän oli juoksut samaan aikaan kuin Nemillä, joten valeraskaanahan tuo pirpana on ja se luulee kohta synnyttävänsä! Siksi sen mielentila on ollut outo ja agilityssa on vauhti ollut hukassa. Jännä nähdä miten se reagoi kun Nemin pennut syntyvät, ottaako itselleen lelupennun vain unohtuuko koko höpötys vain vähitellen. 

1.6.2018

Tiineysröntgenin paljastukset

Olipa tuskainen ja pitkä viikko. Olin alkanut epäillä Nemin tilannetta ihan tosissani. Vatsa ei ole viime päivinä kasvanut, se ei näy lainkaan päällepäin Nemin maatessa tai seisoessa, eikä juuri kokeiltaessakaan tunnu. Selällään maatessa näkyy nisien venyminen ja pienoinen vatsan pullotusLiikkumiseen pentuvatsalla ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta. Viime tiineydessä näillä viikoilla Nemi kuitenkin oli jo melkoinen pallomaha ja olo näytti tukalalta. Odotin tulevaa röntgenkuvausta kauhunsekaisin tuntein, mieleen hiipi ajatus josko kyseessä on sittenkin vain kunnon valeraskaus. Liikkeitä olen yrittänyt tunnustella, jotta ainakin olisin saanut valeraskauden suljettua pois. Pari kertaa olen jotain tuntenut, mutta varmuudella en voi sanoa, että ne olisivat pentujen liikkeitä olleet. Lopultakin koitti perjantai ja röntgenin aika. :) 

Ja sieltähän onneksi löytyi kaksi sheltinalkua. Enempää en mahan koon vuoksi uskaltanut edes toivoa. Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että lopputiineys ja synnytys sujuu mallikkaasti ja pentulaatikkoon saadaan kaksi virkeää pikkuasukasta. :) 


Kaksi pientä <3 <3