Kiitosten paikka

Tämä hetki, kun kahdessa huoneessa tuhisee turvallisesti syntyneitä ja reippaita sheltinalkuja, on vaatinut työtä ja vaivannäköä useammalta ihmiseltä. Synnytysten, punnitusten ja lämmönmittausten hulinassa sekä hirvittävässä univelassa on jäänyt erikseen mainitsematta, kuinka kiitollinen olen kaikista, ketkä ovat tätä matkaa kanssani taittaneet. Suuret kiitokset kuuluvat Jasminelle, joka rohkaisi ajamaan astutusreissun Jyväskylään, vaikka Deean progearvot olivat niin hurjat, että järki (ja eläinlääkäri) olisi käskenyt jättää homman sikseen. Nacho teki hienon työn, joka tuotti onnellisen lopputuloksen. Lämmin kiitos Kirsille ja Jasminelle, että sain teidän hienoa Nachoa käyttää.  💚 

Toinen pentue on huisin (😉) hienon tiimityön tulos. Tarjan ja Maikin yhteistyöllä saatiin Teddy reissaamaan tänne pohjoiseen sen sijaan että olisin ajellut Suomen halki Nemin kanssa. Maikin avustuksella laitettiin soopelit tilaukseen ja Tarja jännitti tilannetta etänä. Suuret kiitokset Teddyn vierailusta ja panoksesta kasvatustyölleni. 💚

Kiitokset myös etätuelle, jota sain molempien synnytysten aikana useilta eri ihmisiltä. Puhelimen piipatessa oli mukava toimia kätilönä, kun tiesi että mukana jännitetään. Kiitos kaikista sähköpostiviesteistä, joita olen teiltä pentua etsiviltä saanut. Valitettavasti tässä vaiheessa en osaa monellekaan antaa järjellisiä vastauksia pentujen tulevaisuudesta, seuraillaan tilannetta kaikessa rauhassa. 

Kasvattaminen on toisinaan melko yksinäistä puuhaa, mutta nämä hetket palkitsevat ja antavat voimaa puurtamiseen. Niin onnellinen olen teistä kaikista mukana kulkeneista. Kiitos. 💜

Lisää shelttivauvoja!

Nyt on Neminkin juhannuspentue maailmassa. Tai pennuthan syntyivät jo eilen, sunnuntaina, mutten ole ehtinyt aikaisemmin tänne kirjoittelemaan. Myöhään lauantai-iltana Nemi oli levoton ja puoliltaöin se meni sohvan alle nukkumaan. Nemi nukkuu yönsä aina samassa paikassa, joten osasin tästä muutoksesta jo ennakoida jännää yötä. Yhden tienoilla sohvan alta kuului petaamisen ääniä, joten päätin lähteä Nemin kanssa kuluttamaan aikaa pentulaatikon ääreen. Ja kyllähän sitä sitten saikin kuluttaa! Välillä oli pientä tärinää ja petailua, välillä Nemi rauhoittui laatikkoon nukkumaan. Minäkin sitten päätin oikaista itseni viileälle laattalattialle ja nukahtaa vähän. Ei ollut tuo makuupaikka parhaimmasta päästä, mutta ihan koko yötä en vain jaksanut pysyä hereillä. Nemi oli lepotaukoni aikana huomannut lelulaatikon raosta kurkistavan pehmolelun ja käynyt sen kiskomassa pentulaatikkoon. Sitä sitten työnneltiin maitobaaria kohti ja nuoleskeltiin äidillisin ottein samalla kun odoteltiin kunnon supistuksia alkavaksi. Tunnit kuluivat ja lattialla istuminen kävi jo voimille. En kuitenkaan raskinut jättää Nemiä yksin, vaan olin sen seurana. 

Ja vasta sunnuntain käännyttyä aamusta keskipäivään, alkoi homma edistyä. Uutterien ponnistusten seurauksena laatikkoon pullahti soopelityttö.  Pehmolelu unohtui hetkeksi ja tyttö hoideltiin puhtaaksi varmoin ottein. Tarkistaessani pennun kitalakea, se nappasi napakasti sormestani kiinni ja näytti että imu on ainakin kunnossa. Kun laskin sen takaisin Nemin hoiviin, löysi neiti ihan itse kiinni maitohanoihin ja näytti nauttivan täysin rinnoin. Puolen tunnin kuluttua oli aika toisen pennunkin syntyä, tulokas oli hyvän kokoinen soopelipoika. Olin tunnustellut Nemin vatsaa jo pidemmän aikaa ja arvellut pentuja olevan kaksi. Näiden kahden synnyttyä olin vakuuttunut, ettei siellä olisi kolmatta edes sopinut missään piileskelemään. Nemikin rauhoittui hoitamaan pentujaan ja niin tämäkin onnellinen perhetapahtuma oli hoidettu. Kasvattajakin lähti urakan päätteksi ottamaan pienet nokoset. 

Ensimmäinen vuorokausi Nemin pentulaatikossa on sujunut hyvin, pennut ovat hiljaisia ja tyytyväisiä. Pennut saivat työnimikseen Hilla ja Hemmo. Nemi tuskin malttaa käydä syömässä, kun sillä on niin kiire takaisin pentujen luokse. En edes pääse kuvaamaan nukkuvia pentuja kun Nemi on aina paikalla piilottamassa pennut turkkinsa suojiin. Lelua olen muutaman kerran nostanut pois laatikosta, mutta aina se haetaan sinne takaisin. Olkoon sitten. Deea on ollut vahvasti sitä mieltä, että sen pitäisi päästä hoitamaan Neminkin pentuja ja Chip haluaisi mennä tutkimaan mitä salaista huoneessa on tapahtunut. Gigiä ei moiset hommat juuri kiinnosta, sehän on semmoinen viilipytty muutenkin. 

Deean pentue on jo reilun viikon iässä ja kaikki ovat kasvaneet tasaisesti, mutta kukin omaan persoonalliseen tahtiinsa. Pertti on porukan kovin syömäri, sen paino on ainoana ylittänyt jo 400 gramman rajan. Pienin Peppi-tyttö sen sijaan on vasta reilun 300 gramman painoinen. Viikon kuluessa päästään jo odottelemaan näiden pentujen silmien aukeamista ja lisääntyvää liikkumista. Miten tämä viikko onkin kulunut näin nopeasti! 

Viimeinen massukuva ennen synnytystä

Kukahan lienee tämän ensimmäisen pennun isä...?

Vastasyntyneet, vielä märkäturkkiset pienokaiset

Nyt jo kuivempina, Hilla vasemmalla, Hemmo oikealla
Mysteeripentukin mukana menossa

Hilla syntymäpäivänään 💜

Hemmo 1 vrk iässä 💜

Toisen pentuhuoneen mamma ottaa välillä omaa aikaa

Tämä tyytyväinen porukka kasvaa hyvää tahtia

Pentukuvia ja -kuulumisia

Pennut ovat jo viiden vuorokauden ikäisiä. Kaikki on sujunut pentulaatikossa hienosti, Deea hoitaa esimerkillisesti ja pennut syövät reippaasti. Kaikkien painonnousu on mukavalla mallilla. Pari päivää sitten annettiin pennuille työnimet, joita täälläkin niistä kirjoitellessa jatkossa käytän. Rakkailla lapsilla kun alkoi olla jo niin monta nimeä, että helpommalla selvitään kun lyötiin lukkoon nämä tilapäiset kutsumanimet. Pennuista tuli Pertti(-Eevertti), Paavo, Pipsa ja Peppi. Kuvien yhteydessä selviää kuka kukin on, annankin kuvien puhua puolestaan.  Pentuhuoneessa on hämärää eikä kuvien värisävyt oikein onnistu, mutta kyllä kuvista nyt pennut värikkäistä lakanoista erottaa. 😀

Tässä kuoputellaan petiä kuntoon ennen synnytystä

Läähätellään, kohta aletaan tositoimiin

Ensimmäinen pentu maailmassa, trikkityttö,
josta myöhemmin tuli Pipsa

Vastasyntynyt nelikko 💝

Tämä merletytön häntä on huvittavan pitkä

Tummempi trikkipoika Paavo

Trikkityttö Pipsa

Tytöt Pipsa ja Peppi.
Joku kumma heijaste tuolla Pipsan kainalossa.

Merletyttö Peppi on kasvojen mustia merkkejä
lukuunottamatta kuin kopio emästään

Pipsa alla, Pertti-Eevertti päällä.
Pertillä on porukan komein valkoinen kaulus.

Deea hoitaa pienet niin hyvin 💖

Tämmöisessä pusuasennossa oltiin tänään, ikää 5 vrk

Paavo on terhakka poika, jolla on kauluksen sijaan niskassa
hieno valkoinen salamakuvio. Tähän kuvaan se ei ole oikein osunut.

Nemin pentuja odotellaan innokkaasti, syntynevät juhannuksen kuluessa tai viimeistään ensi viikolla. Pentulaatikko laitettiin jo valmiiksi ja Nemin lämpöjä on mittailtu muutaman päivän ajan. Sydänääniä olisi niin mukava kuunnella ja pentujen liikkeitä tunnustella, mutta selällään olo ei ole Nemistä enää ollenkaan miellyttävää. Ehkäpä seuraava päivitys blogiin saadaankin sitten Nemin synnytyksestä. 😊

Shelttivauvoja!

Kirjoittelin heti synnytyksen jälkeen pitkän blogitekstin tapahtumien kulusta kännykällä naputellen samalla kun huokailin pentulaatikon äärellä. Sitten tein varomattoman hipaisun ruudulle ja puf - kaikki katosi. En myöhään illalla jaksanut enää vääntäytyä koneelle kirjoittamaan juttua uusiksi, joten vasta nyt tilannepäivitys pentukuulumisiin. Kännykällä teen tämänkin, joten tekstin muotoilut voi olla mitä sattuu. 

Deean lauantai alkoi hyvin tavallisissa merkeissä, aamulämmöt olivat normaalit ja ruoka maistui. Ulkona se tosin pyrki ryömimään terassin alle, mitä se ei ole tänä kesänä vielä tehnytkään. Juuri ennen ostoksille lähtöä mittasin lämmön uudestaan ja se olikin laskenut muutaman pykälän. Ohjeistin kotiin jäävää poikaani pitämään Deeaa silmällä, ihan kaiken varalta. Kotiin tultuani tilanne oli edelleen rauhallinen ja lämmötkin jälleen aamun lukemissa. Sitten alkoi tapahtua, huomasin Deean tärisevän ja lähdinkin sen kanssa oleskelemaan vierashuoneeseen, jossa pentulaatikko odotteli tulevia asukkaitaan. Deea meni heti laatikkoon ja alkoi uutterasti tehdä sinne pesää. Läähätys muuttui tauottomaksi ja tärinä lisääntyi. 

Tuntia myöhemmin ensimmäinen pentu teki tuloaan ja hieman ennen iltaseitsemää Deea synnytti ensimmäisen toisen polven Kartiosumulaisen, 198 gramman painoisen trikkitytön. Deea hoiteli pennun varmoin ottein eikä ihmetellyt tulokasta lainkaan. Tyttöä ehdittiin ihastella melkein tunnin ajan kunnes siskonsa kanssa grammalleen saman painoinen trikkipoika syntyi. Alle 15 minuutin päästä maailmassa oli jo kolmaskin pentu, trikkipoika sekin. Painoa tällä kaverilla oli 210 grammaa. Tässä vaiheessa vähän arvelin miten käy sen neljännen pennun, onko sitä lainkaan vai miten hyvin ultran tulos pitää paikkansa. Pian Deea alkoikin ponnistaa neljättä pentua ulos. Puolen tunnin päästä edellisen syntymästä sain käsiini 192 grammaisen merletytön ja siihen päättyi Deean urakka. Äärimmäisen tasakokoinen pentue, sukupuolet ja väritkin olivat kivasti jakautuneet, vaikkei merlepoikia nyt saatukaan. Koko porukka voi hyvin, maitoa riittää ja pennut ovat tyytyväisiä. Jokainen pennuista on myös nostanut painoaan ensimmäisen elinvuorokautensa aikana. 

Chip vietti eilen 1-vuotissynttäreitään ja sai siis lahjakseen neljä pikkusisarusta, ukkelin juhlat tosin jäivät vähemmälle huomiolle tämän iloisen perhetapahtuman johdosta. Kivasti kaksi peräkkäistä pentuetta tuli nyt samalle syntymäpäivälle. Kuvia tulee jossain vaiheessa, nyt keskitymme nauttimaan pennuista. 😊

Myllerrystä massuissa

Viikko on taas vierähtänyt ja koirakuulumisissamme eniten pinnalla olevat asiat, synnytykset ja pentujen ihastelut, ovat taas hiukan lähempänä. Deealla on kiva pulleromassu edelleen, Nemin vatsa on pysynyt hyvinkin pienenä. Sydänääniä olen kuunnellut lähes päivittäin, mutta en tällä olemattomalla kuuntelukokemuksella osaa sanoa kuinka monta sydäntä siellä jumputtaa. Liikkeitä tunnusteltuani olen sitä mieltä, että jotain tuntuu molemmin puolin vatsaa, pidetään peukkuja kahdelle pennulle. Liikkeet ovat vielä kovin pieniä, ja vaikka astutuksesta laskettuna Nemin tiineyttä on jäljellä noin pari viikkoa, saattaa tämä synnytys siitä vähän viivästyäkin. 

Deean synnytykseen on oletettavasti aikaa enää viikon verran. Koska tyttöjen synnytykset ajoittuvat näinkin lähekkäin, ei yhdellä pentulaatikolla tietenkään pärjätä. Näppärä mieheni tekaisi Deealle upouuden laatikon, jonka laitoin jo vierashuoneeseen valmiiksi ja Deea kävi sen hyväksi nuuskaisemassa. Nemi saa sitten synnyttää tutussa laatikossa. 

Deea on vatsan kasvamisesta huolimatta oma iloinen itsensä ja erittäin hellyydenkipeä. Chip on huomannut, ettei Deea nyt yllytyksestä huolimatta lähde mukaan sen rallatteluun, niinpä se onkin viime aikoina leikkinyt normaalia enemmän Gigin kanssa. Nemi antaa nuorison hoitaa riehumiset, se makoilee kaikessa rauhassa aivan kuin tietäisi mitä pian tapahtuu. Deealta on kiva tunnustella pentujen reippaita liikkeitä ja jonkun verran vatsan muljahtelu näkyy myös päälle päin. Toisinaan Deea joutuu hakemaan parempaa makuuasentoa myllerryksen vuoksi. 

Laitan tähän vielä vertailun vuoksi massukuvat viikonlopulta, eli edellisen päivityksen kuviin näissä on viikko enemmän tiineyttä takana. 

Nemin hurjan pieni pentuvatsa

Deean paisuva pullataikina

Sydänääniä

Lapsen ylioppilasjuhlat veivät toukokuun lopulla ajan blogin kirjoittamiselta, mutta nyt se kiire on onnellisesti ohi. 😊 Chipin agilityn alkeiskurssi tuli viime viikolla päätökseen ja pikkujätkä jäi ohjatuista treeneistä kesälomalle. Kesän ajalle saatiin kyllä rutkasti kotiläksyjä, mm. juoksukontaktien treenausta ja suuntakäskyjen opettelua. Toivottavasti syksyllä saadaan taas kurssipaikka, jotta päästään jatkamaan hyvin alkanutta harrastusuraa. Gigi jatkaa treenejä vielä kesäkuun ajan ennen kesälomaa. Viime viikolla se oli selvästi herännyt juoksujen jälkeisestä masennuksestaan, eikä sitä edes tarvinnut hoputtaa radalla lainkaan. Viime aikojen matelu on kiristänyt jo ohjaajankin hermoja, joten otin ilolla vastaan Gigin kirmailun ja laukka-askeleet. Vauhti alkaa siis pikkuhiljaa palailla ja voimme vielä loppuvuodelle miettiä ehkä kisaamistakin, jos vain ohjaajalla uskallus riittää. 

Tiineysrintamalta kuuluu oikein hyvää. Molempien mammakoirien vatsat ovat kivasti pyöristyneet, Deea on menettänyt vyötärönsä ja muuttunut tasapaksuksi hylkeeksi. Sen liikkuminen on jo selvästi vähentynyt ja olo vaikeutunut. Lopputiineyden ajaksi narttujen elämä rauhoitellaan nyt kaikin puolin ja turhaa stressiä pyritään välttämään. Nemi on kasvattanut vatsaansa maltillisemmin, mutta kyllä siitä kuitenkin huomaa, että tiineenä on. Veikkaan sille kuitenkin melko vähäistä pentujen määrää, jos nyt ei yllättävää pullahdusta lähiaikoina ilmene. Deean pennut voivat syntyä jo parin viikon päästä, yllättävän nopeasti nämä viikot ovat kuluneet. Pääsin eilen kuuntelemaan tyttöjen massuja stetoskoopilla, ja kyllähän sieltä pienten sydänten rummutusta kuului. Ihana ääni! 💓 Laitanpa parit kännykällä napatut vatsakuvat tähän havainnollistamaan tämän hetken tilannetta, jos vaikka muistaisin lähiviikkoina ottaa uusia kuvia vertailukohdaksi.

Nemin vatsa 6 viikkoa astutuksesta,
on siinä vähän pullotusta nähtävissä

Deean vatsa 6,5 viikkoa astutuksesta,
meidän possumassu 💕

Mammanpötkylä joutuu jo hakemaan mukavaa
asentoa, vatsa selvästikin jo painaa