26.5.2018

Pullat uunissa

Nemin vatsa kasvaa pikkuhiljaa, joten kyllä siellä elämää täytyy olla. Mutta. Maha on paljon pienempi kuin vastaavaan ajankohtaan viime tiineydessä. Jos nyt pitäisi arvailla, niin isoa pentuetta ei ole tulossa. Toivottavasti syntyy kuitenkin enemmän kuin yksi pentu, jotta synnytys käynnistyisi helpommin ja pennuilla olisi kasvuaikana seuraa toisistaan. Viikon päästä pentujen määrä selvinnee röntgenkuvasta, mikäli pentujen luustot ovat riittävästi kehittyneet. Elämme jännittäviä aikoja. 😊

Nemin vatsa vasemmalla maanantaina ja oikealla
perjantaina. Muutosta tapahtuu.
😊

Tässä vaiheessa kiitän kaikkia pentutiedusteluja lähettäneitä, teitä on hurjan paljon. On ihana saada viestejä, joista näkee että blogin vähäiset tekstit on luettu ja kiinnostus kohdistuu juuri tähän pentueeseen. Pidän myös siitä, että jo ensimmäisessä viestissä on kerrottu omasta koirataustasta ja toiveista laajalti. Potentiaalisia koteja on siis näillekin pennuille jo tarjolla useita. 😊

19.5.2018

Gigilityä ja näyttelyitä

Kuulumisia harrastusrintamalta. Gigin kanssa käytiin äskettäin ihka ensimmäisissä agilityn möllikisoissa. Huvin vuoksi mukana oli myös Deea, joka on agilityssä vasta alkeistasolla, mutta käytin Deeaa jännityksen poistajana ensimmäisellä radalla. Deea kuunteli ohjausta yllättävän hyvin, mutta minun sähläyksen seurauksena ehti hypätä yhden hypyn väärästä suunnasta ja siitähän tuli 10 virhepistettä. Gigi sen sijaan veti radan virheittä läpi ja vielä nopealla ajallakin, tuloksena 1. sija! Huikeaa, ensimmäinen (toivottavasti ei viimeinen) agilitypokaali on nyt hyllyssä. :) Osallistuin Gigin kanssa myös kisaavien radalle, mutta se ei vielä ollut meidän juttu. 2-luokan tasoinen rata sisälsi muutaman kinkkisen kohdan, joten napattiin monen muun tavoin tuolta radalta hylsyt. Jännityksen sietäminen oli näiden episten tavoite ja hengissä selvisin. Seuraavia koitoksia odotellessa...


Gigi liitää aloitushypyllä
Kuva: Marko Faarinen

Ihanan reippaasti ja vauhdilla keinun päähän saakka
Kuva: Marko Faarinen

Varmasti mentiin renkaankin läpi
Kuva: Marko Faarinen



Helteisenä toukokuun sunnuntaina oli sitten Oulu Nord -näyttelyn vuoro. Tuonne olin alun perin ilmoittanut Deean, mutta sen karvojen pudottua yllättäen, vaihdoin tilalle Gigin. Tätä vaihdosta sitten harmittelin aina näyttelypäivään saakka, koska arvelin, ettei Gigi todennäköisesti ole tämän tuomarin makuun lainkaan. Edellisenä iltana painin vielä poisjäämisajatuksen kanssa, mutta koska meillä ei ollut mitään menetettävää, aamulla suunnattiin näyttelyyn. Helle verotti niin esittäjän kuin koirankin jaksamista, mutta pirpana esiintyi hillityn tyylikkäästi ja turhia hötkyilemättä. Ja ihme kyllä, tuomari arvosteli neidin ERInomaiseksi, kilpailuluokassa sijoitti ensimmäiseksi ja lisäsi rivin perään vielä Sertin Arvoisen, SA:n. Tulos siis NUO ERI NUK1 SA. Olipa mukava yllätys, ei koiran vaihto enää juuri harmittanut. :)

Oulun näyttelyä seuraavana viikonloppuna suunnattiin Oulaisten ryhmänäyttelyyn. Vain Gigi oli sinne ilmoitettu. Pohjavillan pudotus alkoi juuri Oulun näyttelyä edeltävänä päivänä, joten yritin olla viikon lähes hengittämättä Gigin suuntaan, ettei koko turkki putoa ennen tätä näyttelyä. Teltassa ennen kehää turkki pölähtelikin irti jo melkoisissa määrin, mutta turkkia kuitenkin oli ihan kivasti vielä paikoillaankin. Ja sitten kehään tiukan arvostelun alle. Pelkäämäni tuomari tykkäsikin pirpanasta ja uusittiin ihanan arvostelun kera viime viikonlopun tulos: NUO ERI NUK 1 SA. Nyt on Gigikin tienannut itselleen Shetlanninlammaskoirat ry:n ykkösruusukkeen, joten meidän näyttelytavoite on täyttynyt. Tässä on siis mainio turkinpudotuksen ja tauon paikka. 

Niin, ja se Nemin tiineys, joka on arvatenkin muutamia kovasti jo kiinnostanut. Ultrassa ei ole käyty, joten mitään varmuutta asiasta ei ole saatu. Ruokakin on maistunut entiseen malliin joten siitäkään ei ole voinut vetää johtopäätöksiä. Turhaa toivoa en ole itsellenikään uskaltanut herätellä julkaisemalla aavistuksiani täällä. Nyt kuitenkin olen sitä mieltä, että massussa lienee uutta elämää. Nisät ovat kasvaneet ja muuttaneet muotoaan ja vatsan ympärysmittakin on hieman aiempaa suurempi. Jos ei tässä ole vahva valeraskaus kyseessä, niin eiköhän me jo aleta suhtautumaan Nemiin odottavana äitikoirana. Jäämme onnellisina odottelemaan vatsan kasvamista. <3