25.11.2019

Aksaa, aksaa ja vielä vähän aksaa

Olisikohan meillä muutakin kuin agilitykuulumisia tänne kerrottavaksi... No eipä juuri. 😁 Nemin kanssa on jo kokeiltu kisaamista kakkosluokassa. Ensimmäiset kisat käytiin Kokkolassa ja siellä kaikki Vesa Sivosen haastavat radat kaatuivat keppiongelmiin. Jostain syystä Nemi ei joko aloittanut keppejä oikein tai sitten lähti jatkamaan ennen kuin koko rivi oli pujoteltu loppuun. Palkintopalleilla käytiin silti jokaisella sijalla(1., 3. ja 2.), vaikka nollatuloksia ei tuolta saatukaan. 


Nemi ja Kokkolan kisojen palkinnot

Toiset kisat juostiin hollantilaisen Jan Sprij'n suunnittelemilla mahtavilla radoilla Active Dogs ry:n kisoissa. Keppiongelmista ei ollut tietoakaan, kun mummo nappasi nollavoitot molemmilta agilityradoilta ja niistä tuli 2x LUVA eli niitä luokanvaihtoon tarvittavia tuloksia! Hyppyradalla tuli sitten hassu vitonen yhdellä hypyllä, mutta kokonaisuudessaan oikein hienot radat. Nemi on siis enää yhden LUVA -tuloksen päässä kolmosluokasta, käytyään vasta neljät kisat. Huikea mummo. 

Ja ennen kuin ehdin blogia noilla kisakuulumisilla päivittää, tuli myös Nemin viidensien kisojen vuoro. Suuntasimme Tornioon Eeva-Liisa Pohjasen tuomaroimille radoille, jossa agilityradoilla tuli vitoset ihan minun ohjausvirheiden vuoksi, mutta hyppyradalta saatiin nollatulos ja OIVA, eli lupa siirtyä kolmosluokkaan alle kahden kuukauden kisauran jälkeen! HUI! Todellakin huikea mummo. 

Gigi kävi myös Active Dogs ry:n kisoissa samana viikonloppuna saaden 2xHYL (muurin ohitus, jota en hyvän fiiliksen vuoksi halunnut edes korjata sekä toisella radalla yksi hyppy väärään suuntaan) ja Gigin kisauran toinen ihanneajan alittava kolmosluokan nollarata, jolla sijoituttiin toiseksi! Torniossakin Gigi oli mukana, sieltä saatiin samalla kaavalla kaksi hylättyä ja yksi nollarata. Vauhtia tarvitaan vielä paljon lisää, mutta tykkään tuosta tunnollisesta ja teknisesti taitavasta ipanasta hirmuisesti. ❤ 

Olen saanut kaikilta viime kesänä syntyneiltä pennuilta kivoja kuulumisia kuvien kera, pakko julkaista tässäkin omistajan luvalla pari ihanaa kuvaa Nemin Taavi -pojasta. Niin rakkaita kaikki nämä kasvatit. ❤ 


Taavi niin terävänä ❤

Ensimmäisen talven ihmeitä nuuskuttelemassa ❤



14.10.2019

Harrastushulinaa

Jälleen on vietetty koiramaista arkea ja vähän käyty kisoissakin. Heti agilityuransa aloittamisen jälkeen Nemi kävi seuraavanakin viikonloppuna kisaamassa. Oulussa tuomaroi Anders Virtanen melko haastavilla ykkösten radoilla. Ja niin hassusti kävi, että kisoissa tehtiin nollarata ja saatiin OIVA, eli oikeus siirtyä seuraavaan tasoluokkaan. Mummo siis kävi kahdet kisat ja ykkösluokka oli siinä. Huh, aikamoista. Ja kun nyt on kasassa samalle vuodelle kolme nollatulosta, niin Shetlanninlammaskoirat ry:n agilityn ykkösruusukekin on näillä kahdella kisakäynnillä tienattu.


Nemi ja toisen kisareissun palkintosaalis


Deean rally-tokoilulle olin kahden melko hyvin onnistuneen kisan jälkeen asettanut tavoitteeksi saada tälle vuodelle RTK1 koulutustunnus. En malttanut odottaa marraskuulle saakka Oulun kisoja, vaan lähdin viime viikonloppuna piipahtamaan Saarijärvellä. Olihan se hullu 650 km reissu, mutta ei ole koiraharrastuksessa ennenkään kilometrejä laskettu. Deealla oli autossa vietetyn aamun jälkeen niin paljon virtaa, että heti ensimmäisellä kyltillä kerättiin -5 pistettä, mutta kun siitä päästiin jatkamaan, niin loppurata suoritettiin täydellisesti. Tuloksena 95 pistettä ja RTK1. Tuomari kommentoi ennen palkintojenjakoa, että "Viimeisenä kisannut sheltti oli niin pieni, että mietin riittääkö sillä edes ikä vielä kisata." Karvansa pudottanut ikiliikkuja on kyllä kovin pentumainen näky. 😂 Tälle vuodelle on kolmesta kisasta saatu yli 90 pisteen tulokset (99p, 94p, 95p), eli Deea on oikeutettu tässä lajissa myös yhdistyksen ykkösruusukkeeseen. Uusia kisoja avoimessa luokassa ei ole suunnitteilla, nyt Deeakin jatkaa harrastuksia agilityn parissa. 


❤ Deea ❤


Piipahdin viime viikolla myös Rovaniemellä moikkaamassa pohjoiseen muuttaneita viime kesän pentuja Lukaa (Deean trikkipoika) ja Hillaa (Nemin soopelityttö). Ihania sähköjäniksiä olivat molemmat edelleen! Olipa mukava nähdä näitäkin pikkuisia, kaikkien kesän pentujen kuulumisia ja kuvia olenkin saanut säännöllisesti. Kiitos pentujen kodeille yhteydenpidosta! ❤ 


Söpöläinen Luka ❤❤

29.9.2019

Hienon kuukauden hieno päätös

Nyt on kyllä ollut kuukausi niin huippua hulinaa, että ihan hengästyttää. Edellisissä päivityksissä olenkin jo kertonut Gigin ensimmäisestä agilitysertistä, joka saatiin elokuun viimeisenä päivänä. Sen jälkeen Deea nappasi shelttimestaruuden rally-tokon alokasluokassa ja viikko tuon jälkeen Deea oli seuran joukkueessa mukana kuittaamasssa saman lajin piirinmestaruuspronssia. Nyt ollaan syyskuun viimeisissä päivissä ja Nemi kävi  tänään aloittamassa agilitykisauransa. Eikä mummo huonosti aloittanutkaan, saldona tuplanolla, eli LUVA sekä hyppyradalta että agilityradalta. Toiselta agiradalta 5 vp, koska en juossut loppusuoralla tarpeeksi lujaa ja Nemi ehti sujahtaa yhden hypyn sivusta vähän ohi. Kiva reissu Tornioon takana, ensikisojen jännitys on nyt poissa ja siltä osin rennommin mielin jatketaan. 😅 On mulla mahtava koirajengi kaikkeen touhuiluun! ❤



Rakkaat karvakorvat ❤❤❤❤

17.9.2019

Pronssimitalisti Deea

Deea käväisi toisissa rally-tokokisoissaan viikonloppuna. Kyseessä olivat Pohjois-Pohjanmaan piirinmestaruuskisat, joihin meidänkin seurasta kasattiin joukkue. Yksilökisaa en osannut oikein edes ajatella, vaan lähdettiin tuota joukkuekisaa varten mukaan. Jostain syystä olimme jälleen lähtölistan häntäpäässä, ja taktiikka pitää Deea tällä kertaa mahdollisimman pitkään kevythäkissä odottelemassa, ei toiminut. Radalle lähti säheltävä raketti, joka oli alkuradan kuin lentoon lähdössä. Lähellä oli, etten napannut neitiä syliin ja keskeyttänyt rataa. Vasta kun radalla tuli sivulla istumista vaativa kohta, sain Deean taas kuulolle. Loppurata meni sitten ihan kelvollisesti. Tuloksena 94 pistettä, johon en todellakaan osannut olla tyytyväinen. Kotiin lähdettyäni sain kuulla, että joukkueemme oli saanut piirinmestaruuspronssia, olipa hyvä juttu etten keskeyttänyt rataa. 😄



Väsynyt pronssimitalisti


9.9.2019

Vuoristorataviikko

Tässä kesällä aloiteltiin Gigin kanssa taas agilityssä kisaaminen noin 8 kk tauon jälkeen. Gigi kun ei ikinä ole mikään raketti ollut radalla, niin juoksut vievät siltä viimeisenkin vauhdin pois ja valeraskaudesta toipuminen kestää pitkään. Pääasiassa tämän takia olimme sitten pitkällä kisatauolla. Kesän kolmannet kisat olivat viime viikonloppuna Keminmaassa. Molemmille päiville oli tarjolla kolme rataa ja niille kaikille olin Gigin ilmoittanut. Ääneen olen ehtinyt sanoa kauden tavoitteemme, edes yksi rata ilman yliaikaa pitäisi saada ennen kuin seuraavat juoksut taas alkavat. Ratavirheitä saisi tulla vaikka kuinka, mutta se vauhti täytyisi jo löytää. Treeneissä vauhtia on, mutta kisatilanteessa etenkin lähtö saa Gigin "jäätymään" niin, että vauhtia löytyy vasta radan ollessa puolivälissä. Paljon menetettyjä sekunteja siis. 

Lauantaina kisattiin kaksi agilityrataa sekä yksi hyppyrata. Kaikki radat suoritettiin puhtaasti ilman ratavirheitä, mutta sitä tuttua yliaikaa napattiin sekä ensimmäiseltä että viimeiseltä radalta. Ensimmäisellä radalla yliaika menee Gigin piikkiin, viimeisellä aikaa tärvääntyi minun ohjausvirheen vuoksi. Mutta se keskimmäinen, eli toinen agilityrata jää meidän historiankirjoihin loistamaan kirkkaana. Ihanneaika alittui, eikä kukaan muukaan sitä rataa nopeammin tehnyt, joten radan voitto toi Gigille ensimmäisen agilitysertin! ❤ Ihan huikeaa ja odottamatonta, tämä antaa kyllä toivoa jatkaa harrastusta ja vauhdin etsimistä. Noilta muiltakin radoilta sijoitukset 1. ja 2., eli päivä ei mennyt ollenkaan huonosti. Sunnuntaina käytiin vielä juoksemassa kaksi hyppyrataa ja yksi agilityrata. Saldona 2xHYL ja nollarata pienen yliajan kera, jolla sijoitus 3. Hylkäykset täysin ohjaajan syytä, Gigi teki juuri niin kuin sitä ohjasinkin. On mulla kyllä kuuliainen pikkumusta kaverina!



Tuore sertivoittaja lähdössä kotimatkalle
palkintomukiensa kanssa. 

Gigi kisoissa. 
Kuva: Noora Leppikangas


Paluu arkeen toikin sitten toisenlaisia tunteita mukanaan, Chip muuttui lenkillä kolmijalkaiseksi ja eläinlääkäri vahvisti omat epäilyni oikeaksi. Varpaan pinnallisen koukistajajänteen luksaatio, eli shelttien "tyyppiviaksikin" mainittu kinnervikahan se oli. Vaiva on onneksi hoidettavissa, mutta kyllähän tässä heti kävi mielessä miten lupaavasti alkaneen agilityharrastuksen käy. Toivotaan että jalka kuntoutuu ja harrastukset jatkuu. Jalostuskoirahan Chip ei minulle ole, joten sen suhteen ei asia onneksi muuta mitään. Chipin vanhemmat ovat luonnollisesti olleet tältäkin osin terveitä, ja molemmille Chip on ensimmäinen kinnervikainen jälkeläinen. Nemi-emä on viimeisen pentueensa jo tehnyt ja Sasu-isä on melkein vuoden verran istuskellut pilven reunalla, joten nämä yksilöt ovat muutenkin jo pois jalostuskäytöstä. Toki tämä on tiedostettava mahdollisten sukulaisten käyttöä suunnitellessa. Poika on pikkuviastaan huolimatta minulle niin rakas, ettei ole epäilystäkään siitä, etten tekisi kaikkea voitavaani sen saamiseksi kuntoon. ❤

Vastoinkäymisistä huolimatta Deea kävi lauantaina kokeilemassa rally-tokossa kisaamista, kun Pohjois- Suomen Sheltit järjestivät tämän vuoden shetlanninlammaskoirien rotumestaruuskisat. Ohjatuissa treeneissä ehdittiin käydä tasan kerran ennen ensimmäisiä kisoja, joten odotuksia ei juuri ollut. Meidän suoritusvuoro oli alokasluokan viimeisenä ja pitkä odotus alkoi jo vähän tylsistyttää sekä ohjaajaa että koiraa. Rata kuitenkin suoritettiin melko mallikkaasti, tulokseksi tuli 99/100 pistettä. Sillä irtosi kokonaiskisan toinen sija (voitto meni seurakaverin australiankelpielle, jee!) sekä rotumestaruuskisojen ollessa kyseessä, Deeasta tuli samalla Shetlanninlammaskoirat ry:n Alokasluokan mestari 2019! Aika hieno aloitus karvattomalta likalta heti mammalomalta paluun jälkeen. ❤



Palkintopönötys kotisohvalla


19.8.2019

Pennuntuoksuisen kesän loppu

Pentuhulina alkaa vähitellen olla ohi. Sen verran aktiivista porukkaa on jaloissa pyörinyt, ettei ole kasvattajan tarvinnut aikaa tietokoneella istuen kuluttaa, siksi blogikin on jäänyt vähän heitteille. Toki olennaisimmat asiat on ilmoitettu suoraan pentujen uusille kodeille, tärkeitä asioita ei ihan tämän tiedotuskanavan varaan voi jättää. Ja niitä tärkeitä juttuja on ollut mm. molempien pentueiden eläinlääkärintarkastukset ja viralliset silmätarkastukset. Kaikki kuusi ovat priimatyyppejä, silmäterveitä ilopillereitä. Eli tähän saakka kaikki kasvattini ovat olleet luovutettaessa silmäterveitä, ihan huippujuttu! 

Eläinlääkärireissulla Deean pentue oli heti laittamassa vastaanottohuonetta remonttiin, sähköpöydän johto yritettiin syödä, samoin pöydän jalkoja maisteltiin. Huoneessa myös haukuttiin ja leikittiin, komennettiinpa sieltä myös odotustilasta kuuluvia ääniä hiljenemään. Autossa menomatkalla ilmeisesti Pertti möykkäsi vähän, mutta paluumatkalla porukka oli hiljaa. Viikkoa myöhemmin oli sitten nuoremman pentueen vuoro tehdä ensimmäinen automatka. Soopeleista jompi kumpi vähän metelöi ja vähän aamuruokaakin oli tullut ulos siinä matkan aikana.  Nemin pennut tutkivat huoneen ihan rauhallisesti, mutta reippaasti, ilman turhia mölinöitä. Kotimatka taittui jälleen hiljaisuuden vallitessa. Hyvät reissut oli molemmilla pentueilla.   

Soopelit ulkoruokinnassa

Kaiveluhommia 

Murut päikkäreillä

Hillan oma hetki

Päikkärit violetissa näyttelyteltassa, siitä jännä väri


Eläinlääkäristä kotimatkalle lähdössä terve pentue

Tähtikuvion ruokahetki

Pipsa

Deean lapset yhteiskuvassa


Hemmolla ja Paavolla on suunta kohti Kiinaa


Hilla huomasi poikien touhut ja tulee avuksi lapion kanssa


Hemmo 💜

Karvaton Deea-mammakin on osunut kuviin

Pehmonalle Hilla 💜

Äiti vartioi pienen unta 

Hilla hereillä

Päiväuniaika

Hilla

Hemmo

Nemin pentueen yhteiskuva


Kotoa pois muuttaneilla pennuilla on kotiutuminen uusiin koteihin sujunut hyvin eikä kukaan ole (vielä) tullut paluupostissa takaisin, vaikka melkoisia riiviöitä olivatkin. Tällaisia pentuja on kyllä ilo luovuttaa maailmalle, äärettömän reippaita ja rohkeita ipanoita ovat kaikki. Ja onhan pienillä jo nimetkin osittain muuttuneet, Pipsasta on tullut Lysti, Paavosta Luka, Pepistä Luna ja Pertti on edelleen Pertti. 😊 Hilla pysyy Hillana ja Hemmosta tuli Taavi. Kiitos kaikille pentujen uusille kodeille, tyytyväisenä sain pennut teille luovuttaa. ❤ Blogi hiljenee nyt entisestään, ainakin pentujuttujen osalta, mutta saattaapa tänne tupsahtaa jotain muita kuulumisia silloin tällöin. Ja parin pennun tarina jatkuu myös meidän kanssa, eihän näistä nyt kaikista millään voinut kokonaan luopua. 😊

4.8.2019

Kuvia, siruja ja nimiä

Eipä tässä tiedä lomalla olevansa, kun touhut pentujen kanssa täyttävät päivät tiiviisti. Kelit onneksi viilenivät, niin aikuiset koirat pääsevät jälleen kunnon lenkeille.  On me Gigin kanssa ehditty agikentilläkin juoksemaan sekä treenien merkeissä että parilla kisaradallakin, ilman menestystä tosin. Kirjoittelen niistä touhuista sitten kun joskus on jotain mainitsemisen arvoista. 😊 Puhti ei nyt riitä kirjoittelemaan pidempiä tarinoita, kun vatsatauti on verottanut voimia ja kaupan päälle selkäkin napsahti juuri epäkuntoon. Kuvia pennuista on edelleen tullut otettua aivan liian vähän, mutta tässä jokunen yhteen kameraan tarttuneista kuvista.  


Gigi-täti tarkastelee lähietäisyydeltä

Pitääköhän tuohon painiin puuttua...?

Tyttöjen leikit

Välillä tähän suuntaan

Ja välillä takaa-ajoa

Kuiskaan teille jotain...

Eikun sittenkin huudan! 😂

Hillan nöpötys

Pipsan tauko

Ja taas mennään

Hemmo tulee kutsusta luokse

Hih, Pipsallakin on käpy!

Trikit puuhastelee

Ja Paavo päättää napata vesiletkun itselleen

En tiedä mitä tässä tapahtuu, mutta hauskalta näyttää

Hillan lepotauko kesken pihaleikkien

Hemmokin piipahti huilaamassa

"I believe I can fly..."

Löytyihän se yksi kuva Pertistäkin, missä lie poika
viipottanut kun ei ole juuri kameran eteen osunut

Torstaina oli koko porukan sirutuksen vuoro ja samassa yhteydessähän ne viralliset nimetkin piti viimeinkin päättää. Paljon tuli pyöriteltyä hienoja ideoita, mutta nyt mentiin kuitenkin yksinkertaisella linjalla. 

Deean pentueen teemaksi tuli kesäiset säät ja nimet osuivat seuraavasti:

Pertti - Kartiosumun June Thunder
Paavo - Kartiosumun June Lightning
Pipsa - Kartiosumun June Sunshine
Peppi - Kartiosumun June Rainbow

Eli tuossa porukassa on kesäkuun ukkonen, salama, auringonpaiste ja sateenkaari. Pertti on ukkosena jämäkkä ja määrätietoinen touhuilija, Paavolla oli syntyessään niskassa salamaa muistuttava kuvio ja tuo ipana on kyllä luonteeltaankin melkoinen salama. Pipsalla häntä heiluu koko ajan ja sen aurinkoinen olemus suorastaan vaati nimeksi auringonpaisteen. Peppi on tämän huliviliporukan rauhallisin, juuri kuin ukkosmyrskyn tai sateen jälkeen esiintyvä sateenkaari. 


Nemin parivaljakko on puolestaan kuin kaksi marjaa:

Hemmo - Kartiosumun Mr Cranberry
Hilla - Kartiosumun Miss Cloudberry

Herra Karpalon ei ole nimellä erikoisempaa taustaa, mutta Neiti Hilla kääntyi tietenkin vain englanniksi.