Huhtikuu hurahti ohi ihan huomaamatta ja toukokuukin ehti melkein loppuun ennen kuin ehdin blogin päivityshommiin.
Noel on käynyt muutaman kerran virallisissa kisoissa mutta sen vauhti ja minun rikkinäiset jalat eivät ole olleet hyvä yhdistelmä. Läheltä piti tilanteita (melkein täydellisiä ratoja) on ollut muutama, joten ihan toivoton tilanne ei ole. Vappukisoissa tehtiin yksi aginolla + LUVA mutta siihen rataan en ollut tuloksesta huolimatta tyytyväinen. Kolme viikkoa myöhemmin Kemin kisoista irtosi hyppynolla + LUVA. Nyt kisakalenteri näyttää kovin tyhjältä, joten keskitymme vain treenaamaan.
Kemin kisojen palkinnot |
Saga pääsi lähes oikean agilityn makuun kun käytiin huhtikuun alussa sen kanssa ensimmäiset epikset. Ensimmäisellä radalla piti pariin otteeseen haukkua tuomari, mutta uusintayrityksellä tehtiin sujuva suoritus ja napattiin mölliradan voitto. Ykkösluokan hyppyradan tuplavoitosta sen sijaan vastasi Noel, sen tekemisessä oli kaikki kohdallaan.
Noel liitää möllikisoissa Kuva: Linda Ervasti |
Meidän viime vuoden lisenssiseura muisti vuosikokouksessa v. 2021 valioituneita ja Gigi sai oman kunniakirjansa herkkuineen Suomen agilityvalion arvosta. Vuoden agilitykoira -kisan voitto tuli myös Gigille. Deea sijoittui vähäisellä kisaamisellaan neljänneksi. Kunniakirjoista en viitsi julkaista kuvaa, sillä niissä on korjailuista huolimatta kirjoitusvirheitä... 😅
Ettei elämä olisi pelkkää agilityharrastusta, äitienpäivänä piipahdettiin Noelin kanssa Oulu Nordissa. Tämä oli meille vuoden ensimmäinen näyttely, mukaan oli ilmoitettu huimat 72 shelttiä. Ikää ukkelille on tullut sen verran että oli jo aika mennä avoimeen luokkaan. Tuomari Markku Kipinä oli tarkka, joten olin jo Erinomaisesta todella iloinen. Lopullinen sijoitus olikin ihan huippu, Noel voitti avoimen luokan. SA:ta ei irronnut joten päivä päättyi siihen, mutta eipä tuo meitä haittaa. Näyttelyjä tulee lisää eikä näyttelykehässä pönöttäminen ole meidän ykkösharrastus muutenkaan. 😄