Monenlaista menoa

Edellisestä blogikirjoituksesta on vierähtänyt jo melkoisesti aikaa ja paljon tässä onkin tapahtunut. Ikäviä koira-asioitakin on pitänyt työstää ja miettiä mitä niistä tänne kirjoitan, vai kirjoitanko mitään. Vaikeneminenhan lienee joskus kultaa, niin siivoankin tämän blogitekstin vallan erilaiseksi kuin oli alun perin tarkoitus. Aloitanko kuitenkin taas agilityllä? ;) 

Oltiin viime kuun puolella Gigin kanssa luokkanoususta niin innoissamme (minä siis), että käytiin kokeilemassa onneamme heti marraskuun alussa 3-luokan kisoissa. Otin vain kaksi agilityrataa, enkä ilmoittautunut hyppyradalle ollenkaan. Ensimmäinen rata oli ihan tehtävissä meidänkin tasoisille, eikä siellä tullutkaan kuin yksi harmittava vitonen hypyltä, jonka ohi Gigi melkein oli livahtamassa. Keinulla odottelin jostain syystä turhia sekunteja, lopputuloksena siis tuo vitonen ja reilut pari sekuntia yliaikaa. Jälkeenpäin vähän harmitti, mutta useampi ihminen takoi minulle järkeä päähän, että ensikertalaisille kolmosluokassa tuo oli vallan mainio tulos. Ja olihan se. Toiselle radalle tein huonon ja riskialttiin suunnitelman, eikä se sitten toiminut. Jaloista olisi pitänyt saada irti enemmän vauhtia, jotta olisin ehtinyt vaadittuun paikkaan ajoissa. Gigi ehti hypätä yhden hypyn väärästä suunnasta ja siitähän napsahti sitten hylsy. Muu rata sujui hienosti ja olen oikein iloinen haastavien keppikulmien täydellisestä suorittamisesta. Kokonaisuudessa ei siis mitään moitittavaa, Gigillä on kyllä hanskassa kaikki esteet, kunhan kartturi saa vielä ohjauksensa kohdilleen ja muistaa liikkua tarpeeksi lujaa.

Seuraava viikonloppu meni sitten toisenlaisissa merkeissä näyttelykuvioissa. Gigi lähti Jyväskylään kokeilemaan ensiesiintymistä avoimessa luokassa. Viimeksi keväällä on pyörähdetty nuorten luokassa. Turkkitilanne sillä on vielä vähän vaiheessa, päällyskarva on kovin lyhyttä ja häntä melko karvaton. Lauantain tuomari (Tiina Taulos) ei Gigistä juurikaan tykännyt ja antoi Erittäin Hyvän. Hotellissa Gigi nukkui ilmeisesti hyvät kauneusunet, sillä sunnuntain tuomarin (Mikael Nilsson) mielestä Gigi oli Erinomainen ja kilpailuluokassa se sijoittui menestyneiden narttujen joukosta peräti toiseksi! Aika kivasti pikkuiselta agilitypallolta. Tämän vuoden näyttelyt oli tässä, suunnitellaan ehkä jotain ensi vuoden puolelle. 

Agilityhommia riitti vielä yhdelle viikonlopulle. Kaksi agirataa piti vielä käydä kolmosissa juoksentelemassa ennen pidempää taukoa. Radat olivat hurjan haastavia, ensimmäiseltä radalta koko 18 koiran miniluokka sai hylätyt, eikä toisellakaan radalla kukaan onnistunut nollatulosta tekemään. Gigi kävi siis hakemassa kaksi hienoa hylsyä ja minä sain nyt hyvän mielen jäädä taolle, ensimmäiset kisat kun paremmasta onnistumisesta huolimatta jäivät vähän hampaankoloon. 

Chip täytti jo 6 kk ja ensimmäinen agilityyn valmistava kurssi on jo saatu päätökseen. Pikkuäijä vaikuttaa kovasti tykkäävän touhuilusta. Pihalle saavuttua se vetää innoissaan kohti hallin ovea ja treenatessa häntä vipattaa lähes koko ajan. Muutama kerta on käyty myös omatoimisesti treenaamassa, mutta kevythäkissä odottelu ei sitten miellytä herraa ollenkaan, meteliä on riittänyt ja häkin verkkoon tehtiin viime reissulla sitten ihan reikäkin... Hampaita on viime aikoina vaihdettu hyvää vauhtia, mutta yläkulmureiden vuoksi mennään vielä ennen joulua eläinlääkäriin. Puruluita kuluu ja Chip onkin oppinut pitämään puolensa silloin kun luita on tarjolla. Kun annan koirille neljä luuta, Chipiltä löytyy yleensä niistä kolme. Viimeisenkin se ehkä nappaisi, mikäli suuhun sopisi. :D 

Luurohmu sameassa kännykkäkuvassa

Puolivuotias pikkujätkä. Karvat ei vaan kasva,
vaikka muuten kokoa tulee. Väri on alkanut pikkuhiljaa
tummumaan omaa silmää miellyttäväksi. :) 

Minun pojat, Chip ja Rippe <3 <3