Aloitetaanpa tämä päivitys olohuoneessa kirmailevilla tyttöpennuilla. Ovat kyllä niin suloisia kaikki, että jokainen voisi saada ihan omankin postauksen. Olen yrittänyt pentua kuvailla niiden arkisissa touhuissa, mutta meno on sen verran vikkeläliikkeistä, että ainoat onnistuneet kuvat ovat yleensä niitä jossa ne nukkuvat. Niistähän saa ihan väärän käsityksen neitien olemuksesta.
Kaikki pennut ovat päässeet jo ulkoilemaan. Deean pentue meni ensimmäisellä kerralla yhtä aikaa ulos ja mielenkiintoiselta vaikutti ainakin hiekan ja käpyjen maistelu sekä aidan ja terassin portaan ahtaaseen väliin änkeäminen. Peppi päätti tosin lähteä tutkimaan kauempaakin onko aidassa karkaamisen mahdollistavia aukkoja, eikä sillä jännittänyt uusi ympäristö ollenkaan. Pepin kanssa on käyty jo jämtityttö Jadeakin moikkaamassa, Jade ei kuitenkaan halunnut tehdä tuttavuutta yhtä tassujen nuolaisua enempää vaan tyytyi katselemaan pentua uteliaana puolen metrin päästä.
 |
| Peppi ulkoilee |
 |
| Pipsakin ihan pihalla |
 |
| Hilla uudelleenjärjestelee pissa-alustaa |
 |
| Pipsan ensimmäinen pöytäkäynti |
Ja sitten on kolmen ihastuttavan pojan vuoro. Voi kun olisi tilaa ja aikaa ja mahdollisuus, niin kotiinhan näidenkin pitäisi jäädä asumaan!
Paavolla on omia muista poikkeavia juttuja, se on mielestäni muutenkin ollut syntymästään saakka jostain syystä ihan spesiaalitapaus. Se osaa pompahdella paikoiltaan ilmaan niin että kaikki tassut irtoavat maasta. Varsinkin Chipin norkoillessa aitauksen toisella puolella innostuu tuo pikkujänis pomppimaan. Paavo liikehtii usein kuin sillä olisi muurahaisia housuissa, singahtelee suuntaan jos toiseenkin, kunnes päätyy jonkun pahaa-aavistamattoman sisaruksensa kimppuun ärisemään. Ja sitten kun sen nappaa syliin, tuo muru vain katsoo tummilla nappisilmillään ja nököttää paikoillaan kuin pyhäkoulupoika. ❤
 |
| Paavo-poika |
Pertti-Eevertti, joka heti syntymän jälkeen vaikutti kookkaalta pojalta, on kasvanut varsin tasapainoiseksi shelttilapseksi. Vauhtia ja virtaa löytyy eikä hereillä ollessa ole pojalla tekemisen puutetta, painikaveri etsitään aina jostain. Kerran pahimman rallin ollessa käynnissä vein pennut pihalle, mutta lyhyen tutkiskelun jälkeen Pertti väsähtikin lämpimässä kesäillassa ensimmäisenä ja niin pian, etten siitä ehtinyt edes ulkoilukuvia ottamaan.
 |
| Väsynyt Pertti |
Ja nuorimpana, muttei suinkaan pienimpänä poikien joukossa kasvaa Nemin poika Hemmo. Hemmon valtavan tiheä ja pitkä turkki lisää vaikutelmaa isosta koosta, mutta kyllähän Hemmolta oikeastikin kokoa löytyy. Nemi tuottaa ilmeisesti kermaa, sillä sen pennut eivät ole nälästä kärsineet. Kuluneen viikon aikana Hemmokin on onneksi lähtenyt jo liikkumaan ja leikkimään Hillan kanssa, tähän saakka kun elämä on ollut paljolti vain syömistä ja nukkumista. Tätä mussukkaa katsellessa tekee vain mieli napata tuo pörrönalle kainaloon ja lähteä yhdessä päiväunille. ❤
 |
| Hemmo rentoilee ruuan jälkeen |
 |
| Lautasella on hyvä nukkua, ei myöhästy aterioilta |
Tähän loppuun sitten sekalaisesti kuvia sekä tytöistä että pojista pihan valloituksessa. Mukana vilahtaa myös pentuihin tykästynyt leikkitäti Gigi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti