Olipa tuskainen ja pitkä viikko. Olin alkanut epäillä Nemin tilannetta ihan tosissani. Vatsa ei ole viime päivinä kasvanut, se ei näy lainkaan päällepäin Nemin maatessa tai seisoessa, eikä juuri kokeiltaessakaan tunnu. Selällään maatessa näkyy nisien venyminen ja pienoinen vatsan pullotus. Liikkumiseen pentuvatsalla ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta. Viime tiineydessä näillä viikoilla Nemi kuitenkin oli jo melkoinen pallomaha ja olo näytti tukalalta. Odotin tulevaa röntgenkuvausta kauhunsekaisin tuntein, mieleen hiipi ajatus josko kyseessä on sittenkin vain kunnon valeraskaus. Liikkeitä olen yrittänyt tunnustella, jotta ainakin olisin saanut valeraskauden suljettua pois. Pari kertaa olen jotain tuntenut, mutta varmuudella en voi sanoa, että ne olisivat pentujen liikkeitä olleet. Lopultakin koitti perjantai ja röntgenin aika. :)
Ja sieltähän onneksi löytyi kaksi sheltinalkua. Enempää en mahan koon vuoksi uskaltanut edes toivoa. Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että lopputiineys ja synnytys sujuu mallikkaasti ja pentulaatikkoon saadaan kaksi virkeää pikkuasukasta. :)
Ja sieltähän onneksi löytyi kaksi sheltinalkua. Enempää en mahan koon vuoksi uskaltanut edes toivoa. Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että lopputiineys ja synnytys sujuu mallikkaasti ja pentulaatikkoon saadaan kaksi virkeää pikkuasukasta. :)
 |
| Kaksi pientä <3 <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti