Nyt on Neminkin juhannuspentue maailmassa. Tai pennuthan syntyivät jo eilen, sunnuntaina, mutten ole ehtinyt aikaisemmin tänne kirjoittelemaan. Myöhään lauantai-iltana Nemi oli levoton ja puoliltaöin se meni sohvan alle nukkumaan. Nemi nukkuu yönsä aina samassa paikassa, joten osasin tästä muutoksesta jo ennakoida jännää yötä. Yhden tienoilla sohvan alta kuului petaamisen ääniä, joten päätin lähteä Nemin kanssa kuluttamaan aikaa pentulaatikon ääreen. Ja kyllähän sitä sitten saikin kuluttaa! Välillä oli pientä tärinää ja petailua, välillä Nemi rauhoittui laatikkoon nukkumaan. Minäkin sitten päätin oikaista itseni viileälle laattalattialle ja nukahtaa vähän. Ei ollut tuo makuupaikka parhaimmasta päästä, mutta ihan koko yötä en vain jaksanut pysyä hereillä. Nemi oli lepotaukoni aikana huomannut lelulaatikon raosta kurkistavan pehmolelun ja käynyt sen kiskomassa pentulaatikkoon. Sitä sitten työnneltiin maitobaaria kohti ja nuoleskeltiin äidillisin ottein samalla kun odoteltiin kunnon supistuksia alkavaksi. Tunnit kuluivat ja lattialla istuminen kävi jo voimille. En kuitenkaan raskinut jättää Nemiä yksin, vaan olin sen seurana.
Ja vasta sunnuntain käännyttyä aamusta keskipäivään, alkoi homma edistyä. Uutterien ponnistusten seurauksena laatikkoon pullahti soopelityttö. Pehmolelu unohtui hetkeksi ja tyttö hoideltiin puhtaaksi varmoin ottein. Tarkistaessani pennun kitalakea, se nappasi napakasti sormestani kiinni ja näytti että imu on ainakin kunnossa. Kun laskin sen takaisin Nemin hoiviin, löysi neiti ihan itse kiinni maitohanoihin ja näytti nauttivan täysin rinnoin. Puolen tunnin kuluttua oli aika toisen pennunkin syntyä, tulokas oli hyvän kokoinen soopelipoika. Olin tunnustellut Nemin vatsaa jo pidemmän aikaa ja arvellut pentuja olevan kaksi. Näiden kahden synnyttyä olin vakuuttunut, ettei siellä olisi kolmatta edes sopinut missään piileskelemään. Nemikin rauhoittui hoitamaan pentujaan ja niin tämäkin onnellinen perhetapahtuma oli hoidettu. Kasvattajakin lähti urakan päätteksi ottamaan pienet nokoset.
Ensimmäinen vuorokausi Nemin pentulaatikossa on sujunut hyvin, pennut ovat hiljaisia ja tyytyväisiä. Pennut saivat työnimikseen Hilla ja Hemmo. Nemi tuskin malttaa käydä syömässä, kun sillä on niin kiire takaisin pentujen luokse. En edes pääse kuvaamaan nukkuvia pentuja kun Nemi on aina paikalla piilottamassa pennut turkkinsa suojiin. Lelua olen muutaman kerran nostanut pois laatikosta, mutta aina se haetaan sinne takaisin. Olkoon sitten. Deea on ollut vahvasti sitä mieltä, että sen pitäisi päästä hoitamaan Neminkin pentuja ja Chip haluaisi mennä tutkimaan mitä salaista huoneessa on tapahtunut. Gigiä ei moiset hommat juuri kiinnosta, sehän on semmoinen viilipytty muutenkin.
Deean pentue on jo reilun viikon iässä ja kaikki ovat kasvaneet tasaisesti, mutta kukin omaan persoonalliseen tahtiinsa. Pertti on porukan kovin syömäri, sen paino on ainoana ylittänyt jo 400 gramman rajan. Pienin Peppi-tyttö sen sijaan on vasta reilun 300 gramman painoinen. Viikon kuluessa päästään jo odottelemaan näiden pentujen silmien aukeamista ja lisääntyvää liikkumista. Miten tämä viikko onkin kulunut näin nopeasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti