Myllerrystä massuissa

Viikko on taas vierähtänyt ja koirakuulumisissamme eniten pinnalla olevat asiat, synnytykset ja pentujen ihastelut, ovat taas hiukan lähempänä. Deealla on kiva pulleromassu edelleen, Nemin vatsa on pysynyt hyvinkin pienenä. Sydänääniä olen kuunnellut lähes päivittäin, mutta en tällä olemattomalla kuuntelukokemuksella osaa sanoa kuinka monta sydäntä siellä jumputtaa. Liikkeitä tunnusteltuani olen sitä mieltä, että jotain tuntuu molemmin puolin vatsaa, pidetään peukkuja kahdelle pennulle. Liikkeet ovat vielä kovin pieniä, ja vaikka astutuksesta laskettuna Nemin tiineyttä on jäljellä noin pari viikkoa, saattaa tämä synnytys siitä vähän viivästyäkin. 

Deean synnytykseen on oletettavasti aikaa enää viikon verran. Koska tyttöjen synnytykset ajoittuvat näinkin lähekkäin, ei yhdellä pentulaatikolla tietenkään pärjätä. Näppärä mieheni tekaisi Deealle upouuden laatikon, jonka laitoin jo vierashuoneeseen valmiiksi ja Deea kävi sen hyväksi nuuskaisemassa. Nemi saa sitten synnyttää tutussa laatikossa. 

Deea on vatsan kasvamisesta huolimatta oma iloinen itsensä ja erittäin hellyydenkipeä. Chip on huomannut, ettei Deea nyt yllytyksestä huolimatta lähde mukaan sen rallatteluun, niinpä se onkin viime aikoina leikkinyt normaalia enemmän Gigin kanssa. Nemi antaa nuorison hoitaa riehumiset, se makoilee kaikessa rauhassa aivan kuin tietäisi mitä pian tapahtuu. Deealta on kiva tunnustella pentujen reippaita liikkeitä ja jonkun verran vatsan muljahtelu näkyy myös päälle päin. Toisinaan Deea joutuu hakemaan parempaa makuuasentoa myllerryksen vuoksi. 

Laitan tähän vielä vertailun vuoksi massukuvat viikonlopulta, eli edellisen päivityksen kuviin näissä on viikko enemmän tiineyttä takana. 

Nemin hurjan pieni pentuvatsa

Deean paisuva pullataikina